Vihdoinkin ne keksi laittaa aisojen jatkeeksi pyörät! Jo tässä on vedettykin pelkkää metallista karttua pitkin maita ja mantuja, pyörät ne vaan helpottaa kummasti työntekoa ja varmasti naapuritkin kiittää kun ei tarvii kuunnella sitä vetokartun rahinaa soratiellä...
Nyt on siis tehty tähän taloon ensimmäinen juontokärry. Se on vielä maalipintaa vailla, mutta pitihän se koeajaa ensin jotta nähdään vaatiiko se vielä jotain rakenteellisia muutoksia.
Mä en kyllä jäänyt odottelemaan mitään säätöjä, heti kun kärry oli kiinni lähdettiin metsään ja kun se niin kevyesti perässä tuli, tuli meitsillekin askeleeseen keveyttä niin paljon että piti ihan ravissa edetä! On se kuulkaa pikkasen eri ravailla metsäteitä juontokärry perässä ku ratsastaja selässä. Toisessa hommassa on järkeä ja toisessa ei, arvaatte varmaan kumpaan suuntaan meitsi kallistuu!
Hovikuvaaja ja juontokärryn suunnittelija ja valmistaja Arska oli kameran kanssa mukana koeajolla, ja jopa jokunen kuva onnistui kohtalaisesti:
 |
| Aputyttö apujakkaralla, ilman tätä ei valjastus onnistu. |
 |
| Ensin Sari saa viimeisillä voimillaan valjaat jotenkuten selkään, sen jälkeen alkaa varsinainen asennus. |
 |
| Mäkivyöt vielä, ja meitsi vaan odottaa ja odottaa ja odottaa. |
 |
| Sit loppu heinänsyöminen ja laitetaan suitset vielä päähän, alkaa olla valmista. |
 |
| Kieli keskellä suuta, jotta osutaan aisojen väliin. |
 |
| Onneksi edes toinen meistä on mestari. |
 |
| Tässä ne nyt on, juontokärryt. |
 |
| Mikäs näitä on vedellessä, Sarikin saa ihan juosta perässä! |
 |
| Piti sitä sit kokeilla ihan tositoimissakin, nippu syreenejä vedettiin taas pois puutarhasta. |
 |
| Tällä kertaa ei osuttu edes ränniin! |
 |
| Tämmöttis täällä sit töitä tehdään! |
Kyllä nyt on mieli kirkas ja olo kuin nuorella varsalla kun pääsee toteuttamaan itseään!
Tehkää tekin töitä, se kannattaa aina! Ja lukeminen, mutta siitähän me hevoset ei tiedetä mitään.
Valmet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti