Säpinää sunnuntaille

Huh huh, meitsi on ihan poikki, tänään on ollut sen verran säpinää että on saanu mennä paikasta toiseen ihan tosissaan.

Me ollaan saatu lepäillä koko viikonloppu, kun Sari ja Arska rakensi lauantaina ensin uuden aidan tohon meidän tallinpihalle ja tänään ne kuskas paskaa pois tarhoista ihan koko päivän.

Mutta vaikka tässä työnteosta onkin lepäilty, on silti saanut päivystää. Mut laitettiin tähän tienviereen tarhailemaan koko päiväksi, ja tosta kylänraitilta on mennyt ihan helvetisti autoja tänään, ja kuten varmasti arvaattekin, mun pitää tietty kaikille autoille näyttää että mä kiihdytän varmasti nopeammin kun nää Volkkarit ja Toyotat sun muut. Valmetin kiihtyvyys on ihan toista luokka, ja käännöksetkin salamannopeita! Hah, siitäs saitte! Ja sit tohon pihaan tuli vielä kaiken lisäksi toinen Valmet, tommonen vähän isompi malli jotta se paska siirtyis lantalaan vähän nopeammin. Sillekin piti lukea vähän lakia, että täällä on tilaa vaan yhdelle Valmetille.

Sen lisäksi että jouduin kiihdyttelemään noiden ohiajavien autojen takia, tuli vielä toinenkin päivystyskeikka. Niilo, Lemmy ja Vip siirrettiin tohon viereiseen tarhaan siksi aikaa kun niiden tarhaa siivottiin, ja siinäpä oli sitten niinsanotusti peto irti!

Kyllä siinä aikamoinen tuijotuskisa oli alussa, kun kerroin pojille että on ihan turha kuvitella mitään, siis yhtään mitään.

Kuka räpäyttää ensin?

Kyllä noi pikkupojat sit tajus kerrasta että kannattaa vaan pitää huolta omista asioistaan, ja sit niillä alkoi ihan omat rallit:

Siinä leveilee Lemmy. Se on Sarin mielestä ihan hevosen näköinen jo, ainakin tästä kuvakulmasta.

No on se ihan edukseen noissakin kuvissa...

Best friends forever, Niilo ja Lemmy siinä halailee

Niilo on niin kovis, isottelee Vipille vasta sen jälkeen kun Vip on jo poistumassa!

Huh huh, kyllä nyt uni maistuu, ja huomenna mun kelpaa mennä omaan tarhaan kun mun muijat oli siellä tän päivän, ja sehän tarkoittaa että tarha on täynnä ihania naisten hajuja! Maltan tuskin odottaa. Oliskohan niillä jo kiima?!

We are alive!!!

Me kaikki tilan kahdeksan kaviokasta selvittiin hengissä myös eläinlääkärin käynnin jälkeen.

Kuten jo mainitsin, madotettiin meidät kaikki vaikka ei välttämättä olis tarvinnut, ja yhä edelleen ollaan kaikki hengissä! Sari on aina ihan hermona kun on madotusten aika, kun ton Eidan kanssa on ollut aika paljon haasteita matojen vuoksi.

Eidalla on takanaan aika mittava ähkykierre ja vatsaongelmat muutaman vuoden takaa, ja kun niiden yhdeksi aiheuttajaksi mainittiin käpymadot, on madotukset olleet aina vähän jänniä paikkoja. Nykyään näyttää onneksi siltä että Eidan vatsaongelmat on selätetty, ja se saa esimerkiksi nukkua makuullaan ihan rauhassa, ilman että Sari on heti mittaamassa sykkeitä ja kuumetta.

Vaikka me ihan hengissä ollaankin, joutui pari mestaria vähän erityiskohteluun eläinlääkärikäynnin jälkeen. Niilolle ja Lemmylle tilattiin Coopersect Spot-Onia, sillä niillä pirulaisilla on väiveitä. Väiveet aiheuttaa näin keväisin pientä kutinaa, yleensä harjan ja otsatukan alueella, ja nyt ne on saaneet ensimmäisen Coopersect-käsittelyn ja toinen ja kolmaskin on vielä tulossa, kuulemma kolmen viikon välein. Tuo Raaka-Arska näyttää myös vähän kutiavan, joten voipi olla että sekin saa tujauksen selkäänsä!

Eikä siinä vielä kaikki, Niilo saa nauttia tuplamadotuksesta sillä sitä on nyt vähän vaivannut vuohispunkit. On se vaan vaivainen elukka, toista se on tämmöset oman arvonsa tuntevat orimiehet, joihin ei mitkään ulko- eikä sisäloiset iske!

Kyllä luonto vielä heikon lenkin poistaa!!!

Päivä alkoi aurinkoisena ja kauniina ja päättyi kauhistukseen...

Eilen oli hieno päivä.

Aurinko paistoi, mun lihakset kiilsi kilpaa auringonsäteiden kanssa ja mun muijat näytti erityisen hyviltä.

Possukin otti aurinkoa pihalla koko pitkän päivän.

Yks asia vähän herätti epäilykset, toi Sari oli kotona koko päivän, vaikka sen kuuluis olla töissä tienaamassa rahaa jotta se voi ostella meille heinää sun muuta tarpeellista.

Sit jossain vaiheessa se otti meidät sisälle talliin, siitä me kaikki sit tajuttiin että nyt ei hyvä heilu. Mari koetti viimeiseen asti vältellä Saria tarhassa, mutta törkeästi ruoan kanssa huijaten Sari sai Marinkin kiinni.

Meidät oli ahdistettu talliin odottamaan suurta tuntematonta.

Voi perkele, mä niin arvasin että eläinlääkärihän sieltä huristeli pihaan. Kunpa ei nyt mitään isoja toimenpiteitä tehtäis...

Helpotus oli melkoinen ku meidät vaan rokotettiin. Huh. Sit ne puhui jotain madotuksesta, mutta mullahan ei oo mitään hätää ku mun paskanäyte oli puhdas. Sarihan vei meidän paskaa johonkin labraan analysoitavaksi, ja ainoastaan Eidalla ja Raaka-Arskalla oli madonmunia siinä sen verran että vaatii madotuksen. Lemmy tietty madotettiin, kun se on vielä niin nuori.

Keskustelu kääntyi kuitenkin meille epäansiolliseen suuntaan, sillä eläinlääkärin lähdettyä Sarilla oli tämmönen kassi:

En käsitä missä vaiheessa ne tuli siihen lopputulokseen että meidät kaikki pitää madottaa, mutta näin siinä nyt vaan kävi...

Se on kyllä ihan kauheeta kuraa, mutta tuskaa vähän helpotti se tieto että kaikki joutui saman kärsimyksen alaisiksi, ja taas saadaan olla muutama kuukausi rauhassa.

Yours truly, madoton Valmet

Orien kohtaaminen

On tosta Niilosta tullut vähän turhan rohkea, sehän on tulossa tohon aidalle elvistelemään harva se päivä...

Mä kyllä kerron sille täältä eristyssellistä semmosia terveisiä että heikompaa hirvittää, tässä kaupungissa on vaan yks sheriffi ja se oon mä!

Älä jumalauta tuu siihen!!!

Enkö mä jo kerran sanonut???

Niin, mitä, oliko sulla jotain asiaa??? Tuu tähän sanomaan!

Until we meet again...

R.I.P. Motherfucker

Hyi yök, tämmösiä suolinkaisia tosta Lemmystä tuli pihalle kun se madotettiin:

On ne vaan kamalia, mutta parempi ulkona ku sisällä.

On se Lemmy ihan hyvän näköisessä kunnossa, vaikka noi kaksivuotiaat ei useinkaan oo mitään kummosia, aika ripakinttuja ne tuntuu olevan. Tämän rokkikukon hyvän kunnon salaisuus on kuulemma hyvä heinä ja poikapaini.

Poikapaini, WTF???

Sehän lähti ihan lapasesta!

Hehee, kyllä täällä vanhaa ajohevosta naurattaa kun saa ihan aitiopaikalta seurata Sarin ja Niilon ajoharjoittelua, on se vaan semmosta touhua!!!

Eilen ne lähti niin rehvakkaasti tonne pellolle, otti oikein Arskan mukaan kuvaajan ominaisuudessa ja sit alko treenit.

Ihan sitä samaa ohjasajoa oli ohjelmistossa, mutta tänään kokeiltiin vähän ravatakin. Onhan ne ottanut semmosia ihan pikkupikkusiirtymiä Niilon kanssa, mutta oikeen kunnolla ei oo vielä ravannu. On vähän noi hallintalaitteet vielä säätämättä nääs.

No, aurinko paistoi ja elämä hymyili, ja alkukäyntitreenien jälkeen oli aika ottaa vähän ravia. Jotenkin näin se homma meni:

Pysähtymistä treenattiin urakalla

Hienosti menee jo käynnissä

Ravissa vauhti yllätti ajurin, on meinaan aika vetävä askel tällä kaakilla!

Sari joutui sit jo harppomaan ihan kunnolla että pysyy perässä...

...ja sitähän se Niilo sit pelästyi ja lähti varmuuden vuoksi pois tilanteesta.

Sari kuvitteli pysäyttävänsä 1000 kiloa tosta noin vaan.

Ei pysähtynyt ennen ku pääsi portille.

Vielä jatkettiin, homma oli ihan fine vaikka vähän lähtikin lapasesta!

Piti sitä raviakin kokeilla uudestaan, mutta nyt pikku pätkissä ettei Sari joutunut harppomaan perässä.

Lopussa ihan rentona

Huh huh olipa taas reissu!

Kyllä Sari taas oppi kantapään kautta että hiljaa hyvä tulee.

Levade-treenit

Tänään oltiin oikein porukalla treenissä. Meitsi, Arska, Mari ja Lemmy päästiin vähän verryttelemään kroppaamme.

Leikin aloitti Mari, jolla on nyt virtaa vaikka muille jakaa. Se on kumma miten 19-vuotias suomenhevonen jaksaa pistää töppöstä toisen eteen semmosella vauhdilla... Sari olis halunnut tehdä jotain ihme sulku- ja vastataivutuksia, mutta Marin ajatus oli selvästi enemmän eteen. Kai ne jotain taivutuksia sai aikaiseksi, en jaksanut kattoo kovin pitkään kun toi dressage on niin väsyttävän näköistä touhua...

Sit oli vuorossa Arska. Arska päätti sit jatkaa Ransun aloittamia levade-harjoituksia, mutta Arska päätti lisätä vähän vaikeusastetta (siis tolle Sarille) ja päätti treenata sitä levadea kun Sari oli noussut kyytiin ja oli just kiristämässä satulavyötä. Ei kuulemma ollut Sarin mielestä hauska ajatus, vaikka me muut hirnuttiin itsemme kipeiksi!!! Arskan ohjelmassa oli levaden lisäksi ihan yksinkertaista tuntuman hakemista, se kun tuntuu olevan niin kovin vaikea juttu sisäistää, se tuntuma meinaan. No, kai sekin muutaman toiston jälkeen taas tajuu nää hommat!

Sit herra rokkikukko Kilmister. Se on kyllä semmonen tulevaisuuden uhka, tänäänkin röyhisteli rintaansa kaikille ohikulkeville tammoille kun mikäkin suurempi ori konsanaan. Pitää varmaan lukea sillä vähän lakia taas jossain vaiheessa.
Lemmyllä on nyt ainoastaan näitä ohjasajoharjoituksia, lähinnä sitä ajurin kuuntelua ja tottelua jota ne tänäänkin tossa näytti tekevän. Välillä Lemmy kuunteli ja välillä taas ei! Välillä se meinas kääntyä isottelemaan Sarillekin, mutta Sari heilutteli ajo-ohjia niin rivakasti että Lemmy päättikin jatkaa matkaansa. Ne treenaa vielä riimun kanssa, kun Lemmy ei oo vielä niin paljon pitänyt suitsia päässä että viittis niistä vielä ajaa, mutta kyllä sekin hetki vielä koittaa.

Mulle oli varattu tänään myös ohjasajohetki. Mä kyllä kerroin Sarille jo heti alkumatkasta, että tänään kannattaa olla erityisen keskittyneenä, sillä meitsi oli vähän velmulla tuulella! Mä rokotin kyllä heti jos Sari jäi jotain haaveilemaan, ja välillä se ohjas mua ihan ku olisi ollut kännissä. Ei meinannut pellon leveys riittää kun rouva ajuri vähän harjoitteli. Huoh, miten rasittavaa, aina näitä ihmisiä saa olla neuvomassa.
Kyllä se sit vähän skarppas loppua kohden, ja sit se keksis vielä lopussa väkertää jotain ihme pohkeenväistöä. En kyllä ymmärrä mitä varten, mutta menin sit hetken vinottain ja poikittain, niin saatiin Sari taas tyytyväiseksi. On se näköjään niin pienestä kii!

Treenit luultavasti jatkuu sunnuntaina, tai niin Sari ainakin uhkaili.

Ransu, lähes varma suorittaja

Eipä olisi uskonut että Ransusta voi tuollaista otsikkoa kirjoittaa! Tosin, onhan siinä vielä se lähes-sana, jonka tohtisi kyllä piakkoin jättää pois.

Ransu oli tänään ohjasajotreenissä pellolla, ja oli varsin pätevä peli. Sari on nyt uhrannut siihen aikaa ja aikaa jotta hänen reaktiivisuutensa saadaan vähän säädettyä pienemmälle, ja nyt näyttäisi siltä että tehty työ alkaa tuottamaan tulosta. Toki semmoinen normaali reagointi Ransulla on päällä, mutta nyt se malttaa jo seurata mitä se ihminen reagoi, ja jos ihminen on rauhassa (niin kuin toi Sari aika usein on), ei Ransukaan sekoile sen enempää.

Tänään oli ohjelmassa paljon siirtymiä isolla ympyrällä, sekä uralla käännöksiä volteille ravissa. Isolla ympyrällä Ransu esitti muutaman hallitun levaden, vaikka niitä ei tällä kertaa varsinaisesti pyydetty, mutta oli kyllä kaikin puolin pätevä hevonen! Edes naapurin pusikoissa vaaniva kissa ei saanut hänen keskittymistään häirittyä!

Yritin esittää Ransulle vähän mun lihaksia sen mennessä ohi, mutta oli niin tärkeenä menossa töihin ettei ehtinyt katella päinkään.

Kysyn vaan, koska näillä tammoilla oikeen alkaa kiima???

Se on helppoo kun sen osaa

Kyllä se on meidänkin syytä siirtyä tässä bloggauksessa uudelle levelille ja palkattava henkilökohtainen hovikuvaaja.  Kattokaapa nyt miten upeita kuvia eräs Esa Manninen otti meidän porukasta:

Kylläpä ramasee

Niilo niin nättinä että

Pusi pusi

Siinä sulle!

Reeniä

Tapu tapu hyvä poika!

Haaveilija-Ransu

Kalliokiipijä-Ransu

Tämmöttös tää sit toimii

Tämmöttös pidellään ohjaksia

Toimii ku junan vessa

Apua, se pistää mut töihin!

Apua, tääkin pistää mut töihin

Los Gringos

El Capitan

Tämän parempia kuvia ei kyllä oo tästä porukasta ikinä saatu, mahtaisko se Esa opettaa tota Sariakin kuvaamaan?