Vaiheilua

Lemmy on varsa. Toki se on jo mun laskujen mukaan 2-vuotias, mutta kuulemma varsa vielä.

Lemmy on aina tykännyt läheisyydestä.

Varsoilla on kaikenlaisia vaiheita, yleensä ne vaiheet ei ole ihmisten mielestä kovinkaan miellyttäviä.

Lemmylläkin oli joskus 2-viikkoisena  vaihe jolloin se oli tosi kiva ja aika kiltti. Huom, aika. Sen jälkeen elämä sen kanssa on ollut yhtä tuskaa, oon tästä aitiopaikalta meinaan päässyt seuraamaan kun se välillä riepottaa tota Saria aika urakalla! Hahaa!

Mitäs kaikkia vaiheita näillä varsoilla onkaan? Ja mitä kuuluu tehdä, kun varsalla on...

Enhaluaseistäsidottuna-vaihe
No, ei auta muu ku totuttaa varsa sidottuna seisomiseen, meillä käytetään yhden narun tekniikkaa. Joskus ruoka auttaa, eli heinäkärry nenän eteen ja totutellaan. Kun varsa on tähän tottunut, voi heinäkärryn jättää pois, toki tämä saattaa aiheuttaa epämääräistä pyörimistä ja kuopimista ja kaikenlaisia sirkusliikkeitä.
Tämä vaihe vaan pitää sietää, se menee kyllä ohi. Lemmyllä ei ole mennyt ihan vielä ohi, paikallaan seisominen on aika myrkkyä vielä.

Enhaluaettämuatalutetaanriimusta-vaihe
Tässä vaiheessa varsa luultavasti repii ja ravistaa päätään aina kun talutetaan riimusta, joskus auttaa se että talutetaan hetki riimunnarusta, joskus tämäkään ei auta. Lemmyllä oli aika vahva vaihe tuossa viime vuonna, kaikki taluttamiseen viittaava oli aika perseestä.
Ei auta muuta kun jatkaa talutusharjoituksia, kai tämäkin vaihe menee ohi!

Enhaluaettämuatalutetaanyhtäänmistään-vaihe
Kts edellinen vaihe. Menee ohi joskus.

Enhaluaedetä-vaihe
Tunnetaan myös saatanan aasi-vaiheena. Totaalinen stoppi ihan missä tahansa kohtaa, liikkuu juuri silloin kun itse tahtoo, kaula kyllä venyy mutta jalat ei liiku. Tämäkin vaihe täällä on eletty, nyt ollaan kuulemma jo voiton puolella.

Enhaluanostaakavioita-vaihe
Tämä vaihe on onneksi täällä jo ohitettu, nyt on enää semmoista satunnaista jalan vatkaamista havaittavissa.

Haluanpurraihankaikkea-vaihe
Riimu, naru, kaikki hevoset, joskus jopa ihmiset, kaikkeen ne pikkunaskalihampaat osuvatkin. Vaihe on päällä.

Haluansohiaetujaloillani-vaihe
Ikävä (ihmisten kannalta siis) vaihe, joka on Lemmyllä tämän hetken bravuuri. Tähän kun lisää äärettömän kehittyneen reaktionopeuden, on etujalkoja syytä vähän varoa! Tää vaihe menee ohi, mutta on erittäin tärkeää että ihminen ei välitä siitä, varsat kyllä ajan myötä tajuu että ei siitä huitomisesta oo mitään hyötyä!

Haluanpoistuatalutuksesta-vaihe
Viime vuosi oli paha. Kun tämmöinen vaihe iskee päälle, vaihdetaan yleensä taluttajaa, ja toi Arska ottaa tilanteen haltuun kunnes pahin vaihe on ohi. Lemmy on päässyt Sarilta ainakin kaksi kertaa karkuun, ja siinäkin on kaksi liikaa.

Luulenolevanisuurijamahtavaori-vaihe
Tällä hetkellä Lemmylle on noussu vähän kusi päähän, sillä nyt se näyttää jo isottelevan Niilollekin...Ja tolle Arskalle se on tosi ärsyttävä juuri nyt, Sarin kiusaamisen se on jättänyt jo vähän vähemmälle.

Jäänainakiinnikarsinaanpiehtaroidessani-vaihe
Huoh, ei ole päivää jolloin Lemmy ei olisi piehtaroinut itseään kiinni seinään. Sari on aika mestari jo kiskomaan sitä sieltä ylös, mutta kyllä se kuulemma ihan työstä käy. Nykyään Lemmy on jo tajunnut että karsinassa voi piehtaroida vähän iisimmin, eikä ole jäänyt kiinni ainakaan muutamaan viikkoon.

Osaanollayllättävänpätevä-vaihe
Aina silloin tällöin toi Lemmy yllättää meidät kaikki nopealla oppimisellaan. Niinku nyt tässä videossa, tää on ehkä toinen tai kolmas kerta kun sitä juoksutetaan.

Ja tässä videossa se on ihan kohtalaisen pätevä ohjasajoa opetellessaan.

Olen tässä aitiopaikalta päässyt seuraamaan erinäisten varsojen vaiheilua, ja näyttää siltä että nää varsojen vaiheilut helpottaa siinä 5 ikävuoden paikkeilla! Että onnea vaan Sari Lemmyn kanssa!

Arvoitus

Arvatkaapa montako raskeveo-hevosta mahtuu tuohon meidän pikkupihattokoppiin?

Näköjään neljä, kun oikein sopuisasti sinne asetutaan!

Siinä on Lemmy, Eida, Ransu ja Vip, jonain aamuna jonain vuonna!

Kiirehtiminen ei kannata

Meillä on täällä semmonen sanonta että kiirehtiminen ei kannata. Toi Sari tuntuu arvostavan hidastelua, siis meissä hevosissa. Mitä hitaammin liikutaan sitä parempi, ja aina välillä se pakottaa meidät seisomaan paikallaan ihan tolkuttoman kauna. Se on jotain niitä Sidbäck-juttuja, jotka on sen mielestä tosi tärkeitä taitoja osata.

Tänään oli oppivuorossa Ransu, joka ei oo ikinä oikeen ymmärtänyt hitauden päälle. Se kun etenee paikasta toiseen aina juoksemalla, ja joskus se juoksee ihan vaan varmuuden vuoksi! Kivahan sitä on kattella, mutta en mä ainakaan noin paljoo jaksais juosta ku Ransu. Mutta itsepä on liikkumistapansa valinnut.

Sari lähti taluttamaan Ransua maastoon, ja oli kyllä siihen erityisen sopiva päivä. Täällä meinaan tuulee tosi rajusti, ja Ransu on tunnetusti vähän säpsy, joten jäimme mielenkiinnolla odottamaan tilanteen etenemistä.

Se on jännä miten kolmen kilometrin matkalle saa kulumaan yli tunnin aikaa, mutta kuulemma lukuisat pysähdykset kuluttavat sitä aikaa ihan kivasti. Ja Sari oppi tällä reissulla sen että Ransun kärsivällisyys loppuu aika tarkkaan 40 minuutin jälkeen. Senpä johdosta tuossa kotipihalla Ransu joutui vielä oikein kunnon Sidbäck-pyöritykseen, tiedättekö siihen että pitää kääntyä pikkupikkuympyrällä kerta toisensa jälkeen. Se on niin perseestä, sanokaa mun sanoneen.

Ransu kyllä näytti vähän rennommalta maastosta tullessaan, ja oli se kuulemma vähän pärskinytkin loppumatkasta, joten kyllä jotain oli tapahtunut.

Kaikesta huolimatta Sari mutisi että Ransu on nyt viikon tai kaksi tehoSidbäckikuurilla.

Katotaan saataisko siitä oikein jotain videomatskuu aikaiseksi, tänään ei tullut edes kuvia kun Sarilla meni hermo tuohon tekniikkaan joka ei tänään toiminut.

Että morjensta vaan, mulla näytti olevan tänään vapaapäivä!

Valmet

Hartmanin Asko, meidän idoli

Kuten tuli todettua, meidän pihan porukka lepäili lauantaina ja eräät toiset kylmäverihevoset paiskivat hommia meidänkin edestä.

Tuossa lähistöllä, Eurajoella vietettiin metsätyöpäivää, ja siellä oli näytillä myös hevosmetsurin hommat, kaikenmaailman haketusnäytösten ohella. No sinnehän Sari ja Arska kipitti, hevosia silittelemään.

Paikalla hevosmetsuriosuutta esitteli Työhevospalvelu Asko Hartman, hevostensa Valkon ja Sakken kanssa.

Kyllä ihan vanhan työhevosaihion sydäntä lämmittää kun tuollaista kunnon hevostyötä pääsee näkemään, on se vaan sitä ainoota oikeeta työtä. Mä en niin noista ratsunhommista välitä, vaikka toki nekin työt teen, mutta on se vaan niin että hevonen tuntee elävänsä vasta havupuiden keskellä, työvaljaissa ja tukkia kiskomassa.

Hartmanin Askon touhu oli puhdasta hevosmiestaitoa, hevoset tottelivat pienintäkin käskyä ja olivat kaikinpuolin tyytyväisen oloisia duuniinsa. Mikäs siinä kun väliajalla sai nauttia auringon lämmittävistä säteistä, muutamasta ruohotupsusta ja innokkaiden ihmisten rapsutuksista. Tosiasiassa metsällä ei paljon ylimääräistä väkeä ole rapsuttamassa, joten pitihän siitä nyt yleisötilaisuudessa nauttia oikeen kunnolla!

Sari harmitteli kun meillä ei oo valjaita talossa, olis kuulemma niin kova polte päästä metsään opiskelemaan metsähommia. Kyllä meitsikin vähän sitä jo odottelee, mutta ehkä vielä tämän vuoden puolella semmoiset kunnon valjaat meille tiensä löytää. Mulle kuulemma sopii Tärnsjön työvaljaat, kokoa 5. Niilolle ei ole valjaita vielä sovitettu, mutta oletettavasti sillä längen koko on 6 tai jopa 7. Saas nähdä milloin postipoika kolkuttelee ovea ison Tärsnjö-paketin kanssa!

Nautiskellaanpa hetki kuvista ja videoista joita teille tarjoaa Työhevospalvelu Asko Hartman, jota Team Valmet suosittelee lämpimästi!

Tulevaisuuden hevosmetsuri?

Rangat ryskyen metsään

Kuorman tekoa ja odottelua

Kuorman purku ja odottelua

Komea valjakko!

Uutta kuormaa tekemään

Ja taas odottelua, ja metsän antimista nauttimista

 

Pakolliset PR-hommat

Pakollinen Äijät-kuva

Melkein sammuneet työläiset

Vinssi

Koura

Saha

Tauon paikka

Jalkakalustoa

The mainos

Joillain oli työpäivä lauantainakin...

... vaan meilläpä ei. Me saatiin nautiskella auringonsäteiden lämmöstä sillä aikaa kun eräät Sakke ja Valko painoi hommia koko pitkän päivän! Ei haittaa, me voidaan hyvin pitää vapaapäivä aina kun aurinko paistaa!

Noiden Valkon ja Sakken työpäivästä Sari lupas kertoilla lisää lähiaikoina, pysykääs kuulolla!

Ei väsytä siis yhtään!!!

Väsyttää...

Älä herätä mua....

Mä joka päivä töitä teen.

Kevät keikkuen tulevi

Kyllä se nyt vaan on virallista, kevät on iskenyt! Naiset tuoksuu entistä paremmalta, Niilo on entistä ärsyttävämpi (yrittää siis isotella mulle!!!) ja ruoho jo vihertää (Possun on nähty laiduntavan takapihalla jo tovin ajan).

Lauantaina meillä oli Sarivapaapäivä, kun se oli jossain kokouksessa, mutta sunnuntaina saatiin nauttia Sarin pakertamisesta koko päivän! Ensin se siivoili tarhoja aamupäivän, jota on aina yhtä mukava katsella, ja sit iltapäivällä se juoksenteli eräidenkin hevosten kanssa tuolla sulilla maastoteillä!

Ransu ja Eida pääsivät ihan vaan kävelylle, ainoa pyrkimys oli taas viimeistenkin jäätiköiden murtaminen, ja hyvin he siinä onnistuivat. Ransu näyttää olevan vähän riippuvainen tosta Eidasta (ja kukapa nyt ei olis, on se niin ihana muija) kun juoksenteli tarhassa ihan koko ajan kun Sari ja Eida oli maastossa. No, tulipa siinä vähän extraliikuntaa sillekin nuorikolle! Vaikka lenkit oli Ransulla ja Eidalla samanpituiset, kesti Eidan lenkki paljon pidempään kun hän kuulemma jää niin pitkäksi aikaa ihailemaan maisemia (tai haaveilemaan musta!).

Sit pääsi vielä Niilo maastoon, ohjasajovermeet niskassaan. Niilläkin kesti lenkki ihmeen kauan, mutta se kuulemma johtui siitä kun Niilon pitää opetella seisomaan paikallaan missä tahansa paikassa ja miten pitkään vaan. Siis kyllähän se kuulemma sen jo osaa, ainakin välttävästi, mutta ikinä sitä ei voi liikaa harjoitella. No, sama mulle vaikka seisoisivat siellä metsässä koko päivän, parempi vaan että pysyy poissa näiltä tiluksilta!

Mä en siis päässyt vielä lenkille, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Tunnen jo ravan roiskuvan ympäriinsä laukatessani Laitilan metsäteitä pitkin...

Me kuulemma kävellään ensin, ettei lähde mopo ihan käsistä. Ihme tissiposkitouhua, sanon mä!

The bigger the better

Edit: Tekstiä on muokattu ja oikeat videot ladattu, alkuperäinen julkaisu lähti liian aikaisin eetteriin. Pahoittelut. 



Joskus meillä on vapaapäivä ja Sari tuhraa omaa aikaansa atk:ssa.

Nyt se löysi sieltä hurmaavan neitokaisen, Kim-nimisen kylmäverineidin, josta löytyi useita videoita.

Esimerkiksi tässä hän ei nyt just vaan halua liikkua. Go Kimmie, go Kimmie!!!

Sit täältä hän tulee siis ihan täysiiiii!!!

No okei, osaa hän näköjään olla ihan hassukin!

On hänelle käynyt kerran tämmönen ikävänlainen trailerionnettomuuskin.

Ei kyllä uskois että noin hyvin kehittynyt muija hyppis esteitäkin, mutta siltä se nyt vaan näyttää.

Välillä se laitetaan tommoseen keskiaikaiseen kidutuskammioon jotta sen kaviot saadaan trimmattua.

Ihan kun se veis tota äijää ku pässiä narussa!!!

Sit kesällä käydään tietty uimassa.

Kyllä se on vaan nätti, ja jos oikeen tarkkaan katotte niin ymmärrätte miks se niin lämmittää tämmösen raavaan miehen mieltä!

Katsokaas kun se näyttää aika paljon Eidalta!


Koudbloed Kim-nimellä hänet löytää tuolta Youtubesta, että jos ja kun tekin rakastuitte niin käykää seuraamassa! Eihän se nyt tietenkään mikään raskeveo ole, mutta aika lähellä kuitenkin!

Helmikuun hujahdus

Se on kuulkaa kevät nyt, talvea täällä näytti olevan tasan tarkkaan tammikuussa, joten meidän lumileikit ja ennen kaikkea lumitreenit jäi kyllä valitettavan vähiin.

Jopa mua, työtävieroksujien kuningasta jäi vähän kismittämään hankalat treeniolosuhteet. Näin kengättöminä ei meinaan jäätiköllä paljon kikkailla, voin kertoa. Välillä jäinen keli on yllättänyt meitsinkin, meinaan aamuisin kun pamahdan pihalle karmit kainalossa, on jalka lipsahtanut kerran jos toisenkin... Ihan aavistuksen nolottaa, ja varsinkin kun muijat kattelee paheksuen omista tarhoistaan...

Mutta se siitä jääkaudesta, joka päivä sitä jäätä on entistä vähemmän, ja sehän tarkoittaa sitä että ihan kohta ollaan valloittamassa Laitilan metsiköiden maastoreittejä! Mulla on hyvä fiilis että treenejä tullaan tekemään, ja paljon!

Mitäs näille muille kuuluu? Kuten varmasti arvaattekin, Lemmy on kiristänyt Sarin hermoja oikeen urakalla ja esittänyt jos jonkinlaisia kevätjuhlaliikkeitä. Talutuksessa on varsin poikkeuksellista jos Sari ei mutise perkelettä kertaakaan lyhyehkön matkan aikana, sen verran sujuvasti Lemmy venyttelee etujalkojaan. Omien sanojensa mukaan treenaa jotain espanjalaista käyntiä. Mitä ohjelmaa se on katellut, jos me jotain käyntiä harjoitellaan niin se on eestiläistä. Eestiläisen käynnin tunnistaa erityisen rauhallisesta ja maahansidotusta askeleesta, koska ehtii sitä huomennakin. No, sit Lemmy on kehittänyt valtavan trauman kaikkia vertikaaliasennossa olevia keppejä kohtaan, oli se sit talikko, harjanvarsi tai vaikkapa säkämittari. Sarin piti tuossa eräänä päivänä mitata Lemmyn säkäkorkeus, mutta sepä ei onnistunutkaan, ei lähellekään. Nyt edetään kuulemma babystepseillä jotta pikkuherralle ei jää traumoja tätä hirvittävää kapistusta kohtaan. Ja kolmanneksi, se on aivan mestari jäämään kiinni karsinan seinään siellä piehtaroidessaan. Normaalisti Sari käy aina kiskomassa sen jalastaan pois sieltä seinästä, mutta kerran kävi niin että Sari oli jo kaksi kertaa käynyt kiskomassa Lemmyn irti seinästä, ja kolmannella kerralla se ei enää jaksanut. Sit piti ottaa kovat aseet käyttöön, se vaan huusi kurkku suorana Lemmylle että perkele nyt ylös siitä. No Lemmy tietty (ja me muutkin) pelästyi sitä palosireeniä ja singahti ylös. Että nykyään Sari vaan huutaa Lemmylle ja Lemmy kampeaa itse sieltä karsinasta ylös.

Eida ja Ransu on saanut toimia jäänmurtajina, Sari on käynyt niiden kanssa maastokävelyillä jotta saadaan tuosta maastotieltä suurimmat jäätiköt murrettua. On kuulemma näillä rouvilla sen verran elopainoa että paksuinkin jää murtuu niiden alta! Mä oon niin ylpee mun muijista!

Niilo ja Vip ei oo oikein tehnyt mitään, niiden treenit kuulemma jatkuu piakkoin. Samoin noin turhakkeet, joita suomenhevosiksikin kutsutaan, ovat vaan nauttineet olemassaolostaan. Kuulemma joutuvat töihin ihan kohta! Ihan hyvä että nekin tuntevat sit olonsa tärkeiksi, kun ei niistä oikein mihinkään muuhunkaan ole. Eihän niiden olemassaolo ole edes millään muotoa perusteltua, kun ei edusta edes uhanalaista rotua, toisin kuin eräät!

Ai niin, Ransulla on kyllä pistekori tällä hetkellä aika tyhjä, se on meinaan katkaissut tarhastaan kolme tolppaa ihan pienen ajan sisään. Se ei jotenkin oo vieläkään tajunnut miten liukasta välillä voi olla, ja että se tehokkaampikin jarrutus voi mennä vähän pitkäksi... Ja toi Ransu on aika liikkuvainen otus, oon huomannut. Se on kai sitä nuoruuden intoa.

Tässäpä näitä tärkeimpiä fiiliksiä helmikuulta, nyt vaan kaikki peukut pystyyn että kevään tulo etenee yhtä reippaassa tahdissa kuin tähänkin asti, sillä sehän tarkoittaa vaan yhtä asiaa:

KIIMAISIA TAMMOJA! JA PIAN!