Miksei näitä päiviä voi olla enemmän? Kun kaikki vaan onnistuu-päiviä meinaan.
No, jos ihan tavallisen itsekriittisiä ollaan niin varmasti näitä päiviä voisi olla enemmän, jos vaan itse jaksaisi vähän panostaa. Tänään oli varsinainen panostuspäivä, sillä tunnustan, en ole pitkään aikaan ratsastanut hevosiani juurikaan, tai ainakaan näin innoissani kun tänään.
Aloitin urakan Marin kanssa. Marin kanssa touhuaminen on aina yhtä erikoista, se puree ja potkii ja tekee ihan kaikkensa hoitotoimenpiteiden aikana. Jos selviät siitä touhusta hengissä ja pääset selkään, on loppu yhtä juhlaa! Ratsastuksessa Mari toimii kuin unelma, äärettömän tasapainoinen ja letkeä ratsu! Mahtava treeni tänään, tehtiin laukannostoharjoituksia. Onnistuneen treenin jälkeen vielä loppukävelylle maastoon!
Arskan kanssa käytiin läpi se normi 15 minuutin yksinmaastoonlähtemisrituaali johon kuuluu pystyynhyppimistä, rajuja käännöksiä takaisin talliin ja joitain pukkejakin. Itse istun vaan selässä, käännän nokan aina maastoa kohti ja odotan koska hevonen antaa periksi. Aina se on antanut, mutta tänään se helpotti jo paljon nopeammin! Oli varsin rentouttava maastoköpöttely Arskan kanssakin!
Näitä perustavanlaatuisia keskusteluja siitä ketä totellaan ei varmasti tarvitsisi Arskan kanssa käydä lähes joka kerta, jos olisin aikanaan kouluttanut Arskan ihan kunnolla, loppuun asti. Arska jäi jossain nuoruuden vaiheessa vähän oloneuvokseksi hetkeksi aikaa, ja sen jälkiä tässä nyt paikkaillaan! No, voi syyttää taas vain ja ainoastaan itseään.
Ja sitten vielä Valmet. Ajatuksena oli ensin käydä maastossa kävelyllä ja tulla sitten pellolle töihin, mutta ilma oli niin kaunis että en raaskinut kääntää Valmetia kotiin ajoissa. Mentiin ihan uusille hoodeille, ja erityisen jännittäviä hetkiä koettiin tiellä jonka molemmilla puolilla oli syvät ojat joissa virtasi vesi. Siinä oli Valmet tarkkana, käveli meinaan ihan tasan keskellä tietä, ja korvat lähes vaakatasossa! Vähän taisi isoherraa pelottaa!
Matka sujui mukavasti mummoravissa, se on Valmetilla ihan erityisen miellyttävä matkustusmuoto. Eihän se mitään varsinaista työskentelyä ole, mutta toimii tällä tavalla nätillä ilmalla maastoillessa! Takaisin tullessamme Valmet tarjosi minulle vielä upean laukkapätkän eräässä ylämäessä. Se laukkasi mäen ylös niin pehmeää, keinuvaa ja rauhallista laukkaa että mä aloin ihan nauraa ääneen! Niin ihana tunne se oli!
Eikä tässä vielä kaikki, treenien jälkeen pesin vielä kaikkien ratsujeni varusteet... Sitä ei siis tapahdu ikinä.
Nyt menen mittaamaan itseltäni kuumeen.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Salasuhde, salarakas, mitä näitä nyt on...
Pakko se kai on paljastaa.
Mulla on salarakas tai salasuhde, kumpi mahtaa olla oikea termi? Vai onko termillä mitään väliä, pääasia että touhutaan kahdestaan pimeässä kun Arska on nukkumassa.
Kunnon bloggaaja jättäisi lukijat kieriskelemään epätietoisuudessa ainakin yhdeksi vuorokaudeksi ja paljastaisi salasuhteensa kohteen vasta huomenissa, mutta tämmöinen amatööri"bloggaaja" nostaa mirrin pöydälle samantien:
Mun salarakas on Niilo, ja salasuhteeseemme kuuluu ratsautumisharjoituksia yön hiljaisina tunteina.
Päiväjärjestyksessämme Niilo on viimeinen hevonen joka otetaan sisälle yöksi, ja hyödynnän aika usein sen että tarha on tyhjä riekkuvista kavereista, eli Lemmystä ja Vipistä. Niilo on niin lunki ja viihtyy ihmisen seurassa, ettei ole yhtään hermona vaikka on yksin tarhassa kun muut jo syövät tallissa. Sitten vaan riimu päähän ja etsimään laitumelta riittävän isoa kiveä jolta pääsen edes makoilemaan Niilon selkään. Niilo on niin perkeleenmoinen että kiven pitää ihan oikeasti olla aika järkäle ennen kuin siitä on mitään hyötyä selkäännousuharjoituksissa. Niilo seisoo nätisti paikallaan, toki välillä sitä jännittää selkäännousutreenit ja hän saattaa ottaa pari askelta eteen tai taakse. Ei haittaa, hevonen vaan takaisin paikalleen ja harjoitukset jatkukoon.
Normaalisti olen istuskellut hevosteni selässä jo niiden ollessa 2-vuotiaita, mutta Niilo on ollut niin herkkä näihin harjoituksiin että olen antanut sille aika reilusti aikaa tottua tähän. Ja kuten muidenkin hevosten kanssa, ennen pitkää tämäkin oripoika vaan alkaa toimia! En tiedä innostuinko niin kovin tuosta Eidalla ratsastuksesta, mutta yhtäkkiä tuli vahva tunne että sinne Niilonkin selkään pitää päästä käymään lähiaikoina. Se tunne kun istut ensimmäistä kertaa hevosesi selässä on jotain aivan fantastista.
Kuolemanpelkoa, ylpeyttä ja puhdasta iloa yhdistettynä rakkauteen juuri sitä hevosta kohtaan; näistä on se hetki tehty!
Toivottavasti saan pian hehkuttaa ensimmäistä "ratsastusta" Niilolla, maltan tuskin odottaa!
Mulla on salarakas tai salasuhde, kumpi mahtaa olla oikea termi? Vai onko termillä mitään väliä, pääasia että touhutaan kahdestaan pimeässä kun Arska on nukkumassa.
Kunnon bloggaaja jättäisi lukijat kieriskelemään epätietoisuudessa ainakin yhdeksi vuorokaudeksi ja paljastaisi salasuhteensa kohteen vasta huomenissa, mutta tämmöinen amatööri"bloggaaja" nostaa mirrin pöydälle samantien:
Mun salarakas on Niilo, ja salasuhteeseemme kuuluu ratsautumisharjoituksia yön hiljaisina tunteina.
Päiväjärjestyksessämme Niilo on viimeinen hevonen joka otetaan sisälle yöksi, ja hyödynnän aika usein sen että tarha on tyhjä riekkuvista kavereista, eli Lemmystä ja Vipistä. Niilo on niin lunki ja viihtyy ihmisen seurassa, ettei ole yhtään hermona vaikka on yksin tarhassa kun muut jo syövät tallissa. Sitten vaan riimu päähän ja etsimään laitumelta riittävän isoa kiveä jolta pääsen edes makoilemaan Niilon selkään. Niilo on niin perkeleenmoinen että kiven pitää ihan oikeasti olla aika järkäle ennen kuin siitä on mitään hyötyä selkäännousuharjoituksissa. Niilo seisoo nätisti paikallaan, toki välillä sitä jännittää selkäännousutreenit ja hän saattaa ottaa pari askelta eteen tai taakse. Ei haittaa, hevonen vaan takaisin paikalleen ja harjoitukset jatkukoon.
Normaalisti olen istuskellut hevosteni selässä jo niiden ollessa 2-vuotiaita, mutta Niilo on ollut niin herkkä näihin harjoituksiin että olen antanut sille aika reilusti aikaa tottua tähän. Ja kuten muidenkin hevosten kanssa, ennen pitkää tämäkin oripoika vaan alkaa toimia! En tiedä innostuinko niin kovin tuosta Eidalla ratsastuksesta, mutta yhtäkkiä tuli vahva tunne että sinne Niilonkin selkään pitää päästä käymään lähiaikoina. Se tunne kun istut ensimmäistä kertaa hevosesi selässä on jotain aivan fantastista.
Kuolemanpelkoa, ylpeyttä ja puhdasta iloa yhdistettynä rakkauteen juuri sitä hevosta kohtaan; näistä on se hetki tehty!
Toivottavasti saan pian hehkuttaa ensimmäistä "ratsastusta" Niilolla, maltan tuskin odottaa!
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Kisahuumaa ja kesäkuumaa
Tänään on ollut kyllä niitä molempia ja ihan riittämiin!
Aamusta iltapäivään vietin aikaani Laitilan Hevosharrastekeskuksella harjoituskisojen parissa. Toimin ratamestarina ja oli kyllä ilo seurata kaikkia oppilaitani sekä muita kylän likkoja hyppelemässä esteitä, ihan maahankaivetuista aina 70 cm korkeuteen asti! Kaikkien radat sujuivat hyvin, vaikka kisaajat olivatkin kalmankalpeita ennen suoritusta. Tuttu tunne, kisajännitys. Tai itselläni se ei iskenyt suinkaan ennen suoritusta vaan vain ja ainoastaan suorituksen aikana. Oikein harmitti hevosteni puolesta kun suoritukset olivat vain sinne päin, hevoset kyllä osaavat, kuski ei. No, nää on näitä, ihania muistoja menneiltä vuosilta.
Aurinko lämmitti kyllä siten että ehkä ne pitkät kalsarit olisi voinut jo jättää pois. Tuli vaan mieleen.
Kotona odotti kasa raukeita hevosia, olin huono ihminen enkä suonut heille tänään aikaani kuin ruokintojen, harjauksen ja karsinoiden siivouksen verran. Paha ihminen, nautiskelin auringosta, kesän aloituksesta ja ruoan laitosta.
Ja nyt muuten juon viiniä, katson Sinkkuelämää-jaksoja kolme kappaletta putkeen ja menen vasta sitten ruokkimaan hevoset! Abso-fucking-lutely!
Aamusta iltapäivään vietin aikaani Laitilan Hevosharrastekeskuksella harjoituskisojen parissa. Toimin ratamestarina ja oli kyllä ilo seurata kaikkia oppilaitani sekä muita kylän likkoja hyppelemässä esteitä, ihan maahankaivetuista aina 70 cm korkeuteen asti! Kaikkien radat sujuivat hyvin, vaikka kisaajat olivatkin kalmankalpeita ennen suoritusta. Tuttu tunne, kisajännitys. Tai itselläni se ei iskenyt suinkaan ennen suoritusta vaan vain ja ainoastaan suorituksen aikana. Oikein harmitti hevosteni puolesta kun suoritukset olivat vain sinne päin, hevoset kyllä osaavat, kuski ei. No, nää on näitä, ihania muistoja menneiltä vuosilta.
Aurinko lämmitti kyllä siten että ehkä ne pitkät kalsarit olisi voinut jo jättää pois. Tuli vaan mieleen.
Kotona odotti kasa raukeita hevosia, olin huono ihminen enkä suonut heille tänään aikaani kuin ruokintojen, harjauksen ja karsinoiden siivouksen verran. Paha ihminen, nautiskelin auringosta, kesän aloituksesta ja ruoan laitosta.
Ja nyt muuten juon viiniä, katson Sinkkuelämää-jaksoja kolme kappaletta putkeen ja menen vasta sitten ruokkimaan hevoset! Abso-fucking-lutely!
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Voiko ihanammin viikon enää päättää?
Tänään on ollut niin upea päivä, aurinko paistaa, itseasiassa ihan lämmittää ja eläimet nauttii olostaan.
Valmet on jo aamupäivällä toiminut sekä pikkuLindan ratsuna että Arskan maastomopona, syystä tai toisesta hän ihan hikoili tästä kaikesta kävelystä! Voiko olla että Valmetin stressi purkautui hikoiluna, tiedä häntä. Aivan varmasti Valmet joutuu vähän skarppaamaan ollessaan pikkuLindan ratsuna, meinaan hän käyttäytyy tosi fiksusti pikku ratsastaja selässään. Sen jälkeen kun vaihdoimme ratsastajaa, eli Arska kiipesi selkään oli hetken aikaa kierrokset vähän kaakossa, mutta rauhoittuipa herraisoherra melko nopeasti Arskankin alla. Oli kyllä varsin mukava maastoreissu!
Muita hevosia en raaskinut vielä aamupäivällä kiusata, heillä on aika tarkat päivärutiinit ja aamuruoan jälkeen he usein lepäilevät, osa ihan maaten ja osa muuten vaan hengaillen.
Valmet on jo aamupäivällä toiminut sekä pikkuLindan ratsuna että Arskan maastomopona, syystä tai toisesta hän ihan hikoili tästä kaikesta kävelystä! Voiko olla että Valmetin stressi purkautui hikoiluna, tiedä häntä. Aivan varmasti Valmet joutuu vähän skarppaamaan ollessaan pikkuLindan ratsuna, meinaan hän käyttäytyy tosi fiksusti pikku ratsastaja selässään. Sen jälkeen kun vaihdoimme ratsastajaa, eli Arska kiipesi selkään oli hetken aikaa kierrokset vähän kaakossa, mutta rauhoittuipa herraisoherra melko nopeasti Arskankin alla. Oli kyllä varsin mukava maastoreissu!
Muita hevosia en raaskinut vielä aamupäivällä kiusata, heillä on aika tarkat päivärutiinit ja aamuruoan jälkeen he usein lepäilevät, osa ihan maaten ja osa muuten vaan hengaillen.
 |
| Tää taistelukoira levyttää sängyssä |
 |
| Tää takkukasa ei jaksanut edes kivuta sänkyyn |
 |
| Tää raahautui navetasta nurmikolle ja kaatui siihen, illalla se on muuten palvikinkkua! |
 |
| Auringon lämmittävät säteet, sopivasti raukea olo, maha täynnä ruokaa. Perfect. |
 |
| Ryntäät ihan hikisenä aamulenkin jälkeen, voi huippu-urheilijaa... |
Lonkkavika
Iski lievä lonkkavika kun kiipustin Eidan selkään, ja tästä syystä en pystynyt ratsastamaan eilen muita hevosia. Täytyy ensi kerralla oikaista jalkani nopeammin kun Eidan selkään kiipeän, niin lonkka ei ole ääriasennossa niin pitkään! Kylmäverihevosten ratsastajan ammattitauti, arvaan mä!
No, Eidalla ratsastaminen oli unelmieni täyttymys, sen jälkeen ei kyllä millään ollut mitään väliä!
Keskityinkin vaan harjailemaan hevosia ja osa heistä pääsi rallitarhaan rallittelemaan.
Kuvia heistä onnellisista:
Ilta menikin rattoisasti hyvässä kaveriporukassa ruokaa tehden, syöden ja juoden ja miälenvikaista läpändeerusta heittäen.
Varsin lupsakka lauantai siis!
No, Eidalla ratsastaminen oli unelmieni täyttymys, sen jälkeen ei kyllä millään ollut mitään väliä!
Keskityinkin vaan harjailemaan hevosia ja osa heistä pääsi rallitarhaan rallittelemaan.
Kuvia heistä onnellisista:
 |
| Raaka-Arskan ralli-ilme |
 |
| Suuri ja mahtava ori...eiku ruunanrupukka. |
 |
| Näyttää edelleen vähän varsalta vaikka on jo ihan aikuinen! |
 |
| Ja sitten vanhemmanrouvaraskeveon alkukiihdytys |
 |
| Vähän profiilia välillä |
 |
| Ja sitten lisättyä ravia, mars |
 |
| Ja nuorempi rouva kiihdyttää |
 |
| Sekopää |
 |
| Kevät = kiimatuoksut!!! |
 |
| Toinen sekopää! |
Ilta menikin rattoisasti hyvässä kaveriporukassa ruokaa tehden, syöden ja juoden ja miälenvikaista läpändeerusta heittäen.
Varsin lupsakka lauantai siis!
lauantai 19. huhtikuuta 2014
Rakas päiväkirja
Tänään oli hyvä päivä.
Tänään ratsastin Eidalla ihan ensimmäistä kertaa!
Ilman satulaa ja riimulla, siksi Arska talutti mua.
Oli se silti ihan tosi kivaa!
Tänään ratsastin Eidalla ihan ensimmäistä kertaa!
Ilman satulaa ja riimulla, siksi Arska talutti mua.
Oli se silti ihan tosi kivaa!
Pääsiäistä
Meillä ei tunneta kalenterin mukaisia juhlapäiviä, ollaan niin urpoja että ei juhlita ainakaan silloin kun pitäisi juhlia. Olisi ihanaa sanoa että koska jokainen päivä on juhlapäivä meillä, ei koeta tarpeelliseksi juhlia muulloin. No ei se ihan noinkaan mene!
Juhlitaan sit ku juhlitaan, josko tänään ihan vähän kun tulee kavereita kylään. Ja kyllä, juhlimiselle tarkoitan ryyppäämistä!
Sitä ennen on pitänyt kuitenkin siivota kämppä, kun tässä reissussa ollessani ei siivoamista ole tullut juurikaan harrastettua. Sitten pitäisi noi hevoset harjata, tuo talvikarvan määrä ei tunnu vähenevän sitten millään.
Josko sitä ehtisi pari-kolme hevosta ratsastaakin ennen iltaa. Kunnianhimoiset tavoitteet on taas tällekin lauantaille, huomenna tulee sit synninpäästö että tuliko mitään näistä tehtyä.
Hah, aurinko alkoi just paistaa, täytyypä asentaa kamera taas kaulaan roikkumaan ja vaania hyviä kuvaustilanteita.
Hyvää pääsiäistä kaikille, varokaa ettei se muna lipsahda väärään paikkaan!
Juhlitaan sit ku juhlitaan, josko tänään ihan vähän kun tulee kavereita kylään. Ja kyllä, juhlimiselle tarkoitan ryyppäämistä!
Sitä ennen on pitänyt kuitenkin siivota kämppä, kun tässä reissussa ollessani ei siivoamista ole tullut juurikaan harrastettua. Sitten pitäisi noi hevoset harjata, tuo talvikarvan määrä ei tunnu vähenevän sitten millään.
Josko sitä ehtisi pari-kolme hevosta ratsastaakin ennen iltaa. Kunnianhimoiset tavoitteet on taas tällekin lauantaille, huomenna tulee sit synninpäästö että tuliko mitään näistä tehtyä.
Hah, aurinko alkoi just paistaa, täytyypä asentaa kamera taas kaulaan roikkumaan ja vaania hyviä kuvaustilanteita.
Hyvää pääsiäistä kaikille, varokaa ettei se muna lipsahda väärään paikkaan!
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Mitä on tapahtunut kun mitään ei tapahdu???
Tämä postaus on luonnosteltu jo sunnuntaina, ja julkaistu vasta tänään, keskiviikkona... Kertoo paljon miten hallittua elämäni tällä hetkellä on...
Niin, mitä ihmettä, olen itsekin jo tottunut omaan postaustahtiini, joka viimeaikoihin asti on ollut ihan riittävän ripeä. Nyt kuitenkin on mennyt jo viikko edellisestä postauksesta, eikä sitä ennenkään olla päästy blogissa ihailemaan hevostouhuja vanhaan, totuttuun tapaan.
TYÖ.
Se on se juttu joka on aiheuttanut tämän blogiahdistuksen. Sen enempää työkuvioita avaamatta, muuta kuin että työrintamalle kuuluu nyt pelkkää paskaa, totean että on se vittumaista kun pitää töitä tehdä rahoittaakseen oman intohimonsa. Tähän asti olen ollut samassa työpaikassa töissä jo lähes 20 vuotta, ja lähes jokainen päivä olen mennyt töihin innoissani. Nyt ei olla enää samassa tilanteessa, töihin mennään mutta valtava kyrpä otsassa, touhu on mennyt aivan käsittämättömäksi.
Myös muutamat työreissut Kokkolaan ovat veroittaneet aikaani, ja vielä yksi reissu pitäisi tehdä Vaasaan, hups, sinne on lähtö maanantaiaamulla klo 5.30. Että hyvää yötä vaan!
Tästä syystä on touhuni hevosten kanssa rajoittuneet ihan minimiin, lähinnä semmoista ylläpitoa olen vaan pystynyt tekemään. Aikaa on liian vähän, ja mieli ei rauhoitu työjutuista vaikka kuinka yrittää.
Tänään sentään sain harjattua kaikki 8 hevosta, ja se on kuulkaa ihan urakka se. Niiltä kun lähtee vieläkin sitä talvikarvaa!!! Lisäksi otin itseäni niskasta kiinni ja kävin Valmetin kanssa pitkästä aikaa maastossa! Juhlan kunniaksi somistin itseni ihan kypärällä, kun Valmet tunnetusti vähän kerää kierroksia varsinkin kotiin päin tultaessa ja ne kierrokset usein ilmenevät mahtavina pukkeina. Tänään kotiin päin käännyttäessä oli hetken aikaa ydinpommin sytytyslanka jo tulessa, mutta uskokaa tai älkää, sain hevosen rauhoittumaan hengitysharjoituksilla! Siis hengitin nenän kautta sisään, suun kautta ulos ja sain hevosen rauhoittumaan ilman että juurikaan pidätin ohjalla tai mitään muutakaan asiaankuuluvaa. Mahtavaa!
Tässä Arska on myös joutunut toimimaan tallipoikana oikein urakalla, ja hyvin se on pärjännyt! Tällä viikolla Kokkolassa ollessani oli eläinlääkäri käymässä rokottamassa Niilon, Lemmyn, Ransun ja Valmetin ja raspaamassa Niilon hampaat. Arska toimi tietysti eläinlääkärin assistenttina, ja hyvin kaikki meni! Niilon hammaskaluston tilanne on nyt vähän hankala, takaa puuttuu hammas joka tällä hetkellä on vähän ikävämpi juttu. Niilolla ei ole nyt tehty ajoharjoituksia kun en viitsi kuolaimia laittaa suuhun joka on kipeä. No, kaipa se siitä pikkuhiljaa helpottaa!
Lemmy on tällä hetkellä oikein elämänsä kunnossa! Joka helvetin kerta kun sitä taluttaa, harjaa tai tekee ihan mitä vaan se tekee ihan kaikkensa ollakseen ihan vitun ärsyttävä!!! Aargh, nyt ei auta muuta ku pitää riimusta kiinni, mutista kirosanoja ja toivoa että järki palautuu Lemmyn pikkupäähän mahdollisimman nopeasti. Kyllä varsat sit on ihania!
Katsotaan saisinko lähiaikoina ihan oikeitakin heppapostauksia aikaiseksi.
Niin, mitä ihmettä, olen itsekin jo tottunut omaan postaustahtiini, joka viimeaikoihin asti on ollut ihan riittävän ripeä. Nyt kuitenkin on mennyt jo viikko edellisestä postauksesta, eikä sitä ennenkään olla päästy blogissa ihailemaan hevostouhuja vanhaan, totuttuun tapaan.
TYÖ.
Se on se juttu joka on aiheuttanut tämän blogiahdistuksen. Sen enempää työkuvioita avaamatta, muuta kuin että työrintamalle kuuluu nyt pelkkää paskaa, totean että on se vittumaista kun pitää töitä tehdä rahoittaakseen oman intohimonsa. Tähän asti olen ollut samassa työpaikassa töissä jo lähes 20 vuotta, ja lähes jokainen päivä olen mennyt töihin innoissani. Nyt ei olla enää samassa tilanteessa, töihin mennään mutta valtava kyrpä otsassa, touhu on mennyt aivan käsittämättömäksi.
Myös muutamat työreissut Kokkolaan ovat veroittaneet aikaani, ja vielä yksi reissu pitäisi tehdä Vaasaan, hups, sinne on lähtö maanantaiaamulla klo 5.30. Että hyvää yötä vaan!
Tästä syystä on touhuni hevosten kanssa rajoittuneet ihan minimiin, lähinnä semmoista ylläpitoa olen vaan pystynyt tekemään. Aikaa on liian vähän, ja mieli ei rauhoitu työjutuista vaikka kuinka yrittää.
Tänään sentään sain harjattua kaikki 8 hevosta, ja se on kuulkaa ihan urakka se. Niiltä kun lähtee vieläkin sitä talvikarvaa!!! Lisäksi otin itseäni niskasta kiinni ja kävin Valmetin kanssa pitkästä aikaa maastossa! Juhlan kunniaksi somistin itseni ihan kypärällä, kun Valmet tunnetusti vähän kerää kierroksia varsinkin kotiin päin tultaessa ja ne kierrokset usein ilmenevät mahtavina pukkeina. Tänään kotiin päin käännyttäessä oli hetken aikaa ydinpommin sytytyslanka jo tulessa, mutta uskokaa tai älkää, sain hevosen rauhoittumaan hengitysharjoituksilla! Siis hengitin nenän kautta sisään, suun kautta ulos ja sain hevosen rauhoittumaan ilman että juurikaan pidätin ohjalla tai mitään muutakaan asiaankuuluvaa. Mahtavaa!
Tässä Arska on myös joutunut toimimaan tallipoikana oikein urakalla, ja hyvin se on pärjännyt! Tällä viikolla Kokkolassa ollessani oli eläinlääkäri käymässä rokottamassa Niilon, Lemmyn, Ransun ja Valmetin ja raspaamassa Niilon hampaat. Arska toimi tietysti eläinlääkärin assistenttina, ja hyvin kaikki meni! Niilon hammaskaluston tilanne on nyt vähän hankala, takaa puuttuu hammas joka tällä hetkellä on vähän ikävämpi juttu. Niilolla ei ole nyt tehty ajoharjoituksia kun en viitsi kuolaimia laittaa suuhun joka on kipeä. No, kaipa se siitä pikkuhiljaa helpottaa!
Lemmy on tällä hetkellä oikein elämänsä kunnossa! Joka helvetin kerta kun sitä taluttaa, harjaa tai tekee ihan mitä vaan se tekee ihan kaikkensa ollakseen ihan vitun ärsyttävä!!! Aargh, nyt ei auta muuta ku pitää riimusta kiinni, mutista kirosanoja ja toivoa että järki palautuu Lemmyn pikkupäähän mahdollisimman nopeasti. Kyllä varsat sit on ihania!
Katsotaan saisinko lähiaikoina ihan oikeitakin heppapostauksia aikaiseksi.
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Sun stiflat
No niin, pitipä tämäkin päivä kokea. Tästä heppaheppaihquihqu-blogista tuli pieneksi hetkeksi "muotiblogi".
Mulla on tällä hetkellä kaikki hevoset kengättömiä, syystä että ne eivät kenkiä tarvitse. Käyttöhevosilla käyttö on sen verran vähäistä ja mennään aina hyvillä pohjilla, jolloin kaviot ei siitä kärsi, ja nuorilla hevosilla ei kenkiä ole koettu tarpeellisiksi. Pyrin vuolemaan hevosteni kaviot itse, mutta heti jos jollain on jotain erikoisempaa kavioissa, ammattilainen tulee hoitamaan homman kuntoon ja neuvoo mua miten pystyn taas siitä jatkamaan. Olen kokenut hevosteni kavioiden vuolun todella mielenkiintoiseksi uudeksi taidoksi, jonka tahtoisin oppia entistä paremmin. Ja kyllä, ne kaikki on ihan nelijalkaisia vielä, eli mitään suurta vahinkoa en ole saanut aikaiseksi.
Ja koska hevosillani ei ole kenkiä, sehän tarkoittaa sitä että mulla saa olla niitä kenkiä vähän enemmän! No ei kai se siitä ole kiinni, mä nyt vaan satun rakastamaan upeita kenkiä! En kestä jos olisin töissä jossain lomittajana, jossa ei saisi käyttää ihania korkokenkiä... Se että "pääsen" töihin ihan ihmisten ilmoille on mulle suuri henkireikä, koska sehän tarkoittaa sitä että saan pukeutua muuhunkin kuin pieruverkkareihin ja kumisaappaisiin! (eikä näissäkään kledjuissa ole mitään vikaa, päinvastoin, toimivat oikein hyvin kotioloissa)
Nyt niihin mun lempikenkiin.
Mulla on tällä hetkellä kaikki hevoset kengättömiä, syystä että ne eivät kenkiä tarvitse. Käyttöhevosilla käyttö on sen verran vähäistä ja mennään aina hyvillä pohjilla, jolloin kaviot ei siitä kärsi, ja nuorilla hevosilla ei kenkiä ole koettu tarpeellisiksi. Pyrin vuolemaan hevosteni kaviot itse, mutta heti jos jollain on jotain erikoisempaa kavioissa, ammattilainen tulee hoitamaan homman kuntoon ja neuvoo mua miten pystyn taas siitä jatkamaan. Olen kokenut hevosteni kavioiden vuolun todella mielenkiintoiseksi uudeksi taidoksi, jonka tahtoisin oppia entistä paremmin. Ja kyllä, ne kaikki on ihan nelijalkaisia vielä, eli mitään suurta vahinkoa en ole saanut aikaiseksi.
Ja koska hevosillani ei ole kenkiä, sehän tarkoittaa sitä että mulla saa olla niitä kenkiä vähän enemmän! No ei kai se siitä ole kiinni, mä nyt vaan satun rakastamaan upeita kenkiä! En kestä jos olisin töissä jossain lomittajana, jossa ei saisi käyttää ihania korkokenkiä... Se että "pääsen" töihin ihan ihmisten ilmoille on mulle suuri henkireikä, koska sehän tarkoittaa sitä että saan pukeutua muuhunkin kuin pieruverkkareihin ja kumisaappaisiin! (eikä näissäkään kledjuissa ole mitään vikaa, päinvastoin, toimivat oikein hyvin kotioloissa)
Nyt niihin mun lempikenkiin.
 |
| New Rock, vähän enemmän munaa ku Vagabondeissa! |
 |
| How can you not looooove them? |
 |
| Iron Fist, nää on ihan aavistuksen epämiellyttävät jalassa... Siis liian kapea lesti, mutta kaiken sen kivun arvoiset! |
 |
| Like You, siis sen merkkiset, aivan ihanat karkkikengät! |
 | |
| Iron Fist, übermukavat jalassa, näillä on tallottu maita ja mantuja! |
 |
| Kalleimmat kenkäni, en halua puhua siitä nyt sen enempää... |
 |
| Diesel, yksi syy hankintahinnan korkeuteen. Ei vaan voinut jättää ostamatta, täydellinen lesti, upea nahkakenkä! |
 |
| Iron Fist, aavistuksen liian matala korko, siksi ei oikein toimi mulla. Pärjään parhaiten 14 cm koroilla! |
 |
| Sugarfree Shoes, hyvä lesti, merkillä useita nättejä kenkiä! |
 |
| Replay |
 |
| Ne nyt vaan toimii!!! |
Laiskan lauantain ainoa saavutus
Mikä siinä on että olen jo useana lauantaina ollut täysin koomassa lähes koko päivän? Voiko muka olla että työviikko on niin rankka, että ensimmäinen vapaapäivä menee aina univelkoja paikkaillessa ja muutenkin itseään keräillessä? No, kaipa niin sitten voi olla, pitää kyllä skarpata jatkossa, eihän tästä tuu mitään että kerran viikossa ottaa vähän rennommin!
No, tällä pohjustuksella sain aikaiseksi lauantaina ainoastaan Niilon viihdyttämisen rallitarhassa. Olin valmistautunut upeisiin kuviin, joissa nuori, testosteronia tihkuva ori ottaa tilan niinsanotusti haltuun. Toisin kävi, otin kuvia nappi pohjassa, ja jälleen kerran, vain muutama kuva oli edes sinne päin. En voi käsittää miten rumalta tuo hevonen voi näyttää kameran linssin läpi, miten onnistunkin ottamaan ne kuvat juuri sillä väärällä hetkellä, jolla upea hevonen näyttää aivan elefantilta. Taito sekin.
Ai niin, haasteen eka lankutus tehty! 20 sekuntia ei ole aika eikä mikään, kauhulla odotan niitä muutamia minuutteja, jotka pitäisi kyetä lankuttamaan parin viikon päästä...
Kesäksi rantakuntoon!
No, tällä pohjustuksella sain aikaiseksi lauantaina ainoastaan Niilon viihdyttämisen rallitarhassa. Olin valmistautunut upeisiin kuviin, joissa nuori, testosteronia tihkuva ori ottaa tilan niinsanotusti haltuun. Toisin kävi, otin kuvia nappi pohjassa, ja jälleen kerran, vain muutama kuva oli edes sinne päin. En voi käsittää miten rumalta tuo hevonen voi näyttää kameran linssin läpi, miten onnistunkin ottamaan ne kuvat juuri sillä väärällä hetkellä, jolla upea hevonen näyttää aivan elefantilta. Taito sekin.
 |
| On se vaan upea, vaikka kuvaaja onkin ihan lapanen! |
Kesäksi rantakuntoon!
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Arska ratsastaa
Arskalla on sunnuntaisin ratsastustunti tuossa Laitilan Hevosharrastekeskuksella. Käyn aina välillä katsomassa hänen edistymistään, ja tänään vietin alkuiltani aidalla roikkuen ja kuvia ottaen.
Arskalla oli ratsunaan Pamela, joka on säästöliekillä käyvä suomenhevostamma. Ei ehkä paras mahdollinen ratsu juuri ratsastamaan alkaneille, sillä kovin herkillä avuilla Pamela ei suostu liikkumaan, ja jos tunnista menee suurin osa hevosen eteenpäinpyrkimyksen ylläpitämiseen, ei varsinaisesta tunnin tehtävästä jää paljoa mieleen.
No, sillä mennään mikä on listaan kirjattu. Ja ihan hyvin he menivät, vaikka laukkaharjoitus ei tänään sujunutkaan.
Muutamia kommentteja Arskalta tunnin jälkeen:
Vittu mun kivekset sattuu.
Vittu mulle tuli ihan sairas hiki.
Vittu vaikka tää on ihan homojen hommaa, on se silti aika mukavaa.
WORD.
Ja muutama kuva, olkaa niin hyvät:
Arskalla oli ratsunaan Pamela, joka on säästöliekillä käyvä suomenhevostamma. Ei ehkä paras mahdollinen ratsu juuri ratsastamaan alkaneille, sillä kovin herkillä avuilla Pamela ei suostu liikkumaan, ja jos tunnista menee suurin osa hevosen eteenpäinpyrkimyksen ylläpitämiseen, ei varsinaisesta tunnin tehtävästä jää paljoa mieleen.
No, sillä mennään mikä on listaan kirjattu. Ja ihan hyvin he menivät, vaikka laukkaharjoitus ei tänään sujunutkaan.
Muutamia kommentteja Arskalta tunnin jälkeen:
Vittu mun kivekset sattuu.
Vittu mulle tuli ihan sairas hiki.
Vittu vaikka tää on ihan homojen hommaa, on se silti aika mukavaa.
WORD.
Ja muutama kuva, olkaa niin hyvät:
 |
| Luottoratsu Pamela |
 |
| Keskittyneenä |
 |
| On se vaan mukavaa hommaa! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)