Vaikka erilaisissa hevosroduissa on tiettyjä erityispiirteitä, on tärkeää muistaa että ihan kaikkea ei voi sitten laittaa sen rotuominaisuuksien piikkiin. Kun se hevonen on kuitenkin ihmisen peili, niin käytösongelmissa ei voi syyttää muuta kuin itseään, vaikka se olisikin "hullu suomenhevonen" tai "tyhmä työhevonen".
Täysiveriset, lähinnä arabit ja englantilaisen täykkärit. Olen saanut kunnian touhuta molempien rotujen edustajien kanssa nuorena, ja ensimmäinen ajatus joka nyt tulee mieleen, arvaattekin varmaan: Älä osta!!! Älä missään nimessä osta kyseisen rotuista hevosta jos olet suurimman osan ratsastusharrastuksestasi viettänyt turvallisesti maneesissa tai aidatulla kentällä. Älä myöskään osta täysiveristä jos et ole ikinä laukannut hevosella niin että tuuli suhisee korvissa ja silmistä valuu vesi. Älä osta täysiveristä jos sinulla on tapana vähän "opettaa" hevosta käyttäytymään esimerkiksi riimunnarusta tai ohjista kiskomalla.
Nimittäin, täysiverinen on juuri sitä, eli täyttä verta. Sen veri vetää laajoille aukeille, laukkaamaan niin kovaa kuin hevonen voi päästä (ja nämä rotunsa edustajat pääsevät todella kovaa, mopoautot jäävät toiseksi!). Pelkkä kentällä tai pahimmassa tapauksessa maneesissa pyöriminen sammuttaa näiden hevosten elämänliekin, ja turhautuessaan ne keksivät mitä erikoisimpia keinoja päästä toteuttamaan omia mielihalujaan.
Usein nämä ovat myös niin herkkiä kapistuksia, että pienikin paine riimunnarussa saa ne hyppäämään kynttilänä pystyyn, siinä saa jo olla narulla pituutta että saat sen pidettyä kotikunnassa!
Täysiverisen hevosen elämän paras hetki on päästä syksyllä sänkipellolle laukkaamaan, jos olet siis jo ostanut kyseisen rotuisen hevosen, älä pelkää vauhtia vaan ota satulasta tai parhaassa tapauksessa kaulasta kiinni ja anna mennä! Jos jotain hyvää tästä hevosesta löytyy, se harvoin pukittelee laukatessaan lujaa, eli nauti vauhdin hurmasta! Se on lähes turvallista!
Puoliveriset, eli sukutauluja tarkemmin tutkittuaan voisi jopa sanoa sekarotuiset hevoset. (nyt kaikki FWB, SWB, DWB sun muut puoliveristen kantakirjojen edustavat lähettivät minulle juuri tappouhkauksen)
Mutta näinhän se vaan on, puoliveriset ovat usein risteytyksiä eri rotuisista, kuitenkin huolella valituista, hevosista, josta saadaan aikaan mahdollisimman urheilullinen ja kestävähkö käyttöhevonen.
Puoliveriset ovat omaan makuuni vähän tylsiä, ne usein tekevät liian kiltisti kaiken mitä niiltä pyydetään, eivätkä tästä syystä saa useinkaan viettää oikean hevosen elämää.
Jos siis olet turvallisesta ratsastushetkestä nauttiva täti- tai mummoratsastaja tai tavoitteellisesti kilpaileva minkätahansaikäinen ratsastaja, puoliverinen on valintasi.
Suomenhevonen, rotu joka teki mittavan työn sotaa käydessämme, on tietysti tämän piskuisen valtion ylpeys ja lippulaiva. Harvenevassa määrin enää kuitenkaan näkee niitä "vanhan liiton" suomenhevosia, isopäisiä, romuluisia ja äärettömän rauhallisia isoja hevosia. Suomenhevosen jalostus on mennyt entistä enemmän käyttöjalostuksen suuntaan, eli hevosista jalostetaan joko pieniä (suomenpienhevonen), silakanmallisia (juoksija) kevyitä, isosti liikkuvia (ratsu) tai hyvällä vetopäällä (työhevonen) varustettuja hevosia. Näistä työhevossuuntaiset suokit ovat lähimpänä sitä vanhan liiton suokkia, joka tietysti omaa silmääni lämmittää eniten.
Jalostuksella on tietysti aina joku tarkoitus, mutta haluammeko todella jalostaa kansallisrotuamme suuntaan jossa sen liike on viety äärimmilleen (jolloin ihan kaikki eivät voikaan sillä ratsastaa) tai jossa sen luonne on arvostettu toisarvoiseksi (jolloin sen käsiteltävyys on heikkoa ja rauhallisuus tiessään)? Eikö olisi mukavinta että meillä olisi täällä Suomessa hevosrotu, jonka voi ihan oikeasti sanoa sopivan kaikille, ns. koko perheen hevonen? Kyllähän näitäkin löytyy, mutta mielestäni ihan turhaan tavoitellaan suomenhevoselle puoliverisen hevosen liikettä, täysiverisen räjähtävyyttä kun meille riittää se ihan tavallinenkin hevonen.
Jos siis kuitenkin olet ostamassa suomenhevosta, tarkkaile edes vasemmalla silmällä sen rakennetta, jotta kaikki neljä (tarkista ensin että niitä todellakin on neljä) jalkaa asettuvat noin suurinpiirtein hevosen rungon alle. Sen jälkeen tarkkaile sen yleisilmettä (niitä silmiä, ja yritä olla näkemättä silmänvalkuaisia) ja seuraa miten se käyttäytyy eri tilanteissa. Sen jälkeen ota hevonen käsittelyyn, taluttele, ratsastele ja harjaile. Jos kaikissa näissä toimenpiteissä hevonen käyttäytyy järkevästi, lyö kaupat lukkoon heti! Sinulla on käsissäsi harvinaisen katu-uskottava suomenhevonen!
Mutta kun se hevonen tulee kotiin, muista, suomenhevosilla on hyvin pitkälle jalostettu taito viedä taluttajansa ihan minne ne haluavat. Ne vain kääntävät vähän kaulaa ja lähtevät kävelemään tai korkeintaan hitaasti ravaamaan haluamaansa suuntaan! Ja usko pois, jos sillä hetkellä et ole vielä taluttanut hevosta ketju suussa, tämän jälkeen kyllä otat senkin opin käytäntöön!
Vuonohevonen, lisää kylmäverisiä ihanuuksia luvassa! Vuonohevonen on myös rotu jonka edustajien kanssa olen saanut työskennellä melko paljon, ja täytyy sanoa että niiden kanssa ratsastuksellinen ja hevosenkäsittelytaitoni on noussut aivan uudelle tasolle.
Vuonohevonen nimittäin on aivan upea peli kun sitä vaan kohtelee oikeudenmukaisesti, paineistamatta ja jopa vähän johdatellen! Jos vuonohevonen kokee että asiat on hänelle esitetty liian epämääräisin avuin taikka muuten vähän turhan äkäisesti, lopettaa tämä rotunsa edustaja työntekemisen kokonaan! Ei siis tee mitään hölmöyksiä, kunhan vaan tuhisee otsatukkansa alta "tee itse sit paremmin". Mahtavia persoonia!
Vuonohevoset ovat hyvin koulutettuina todella mahtavia koko perheen hevosia, joilla voi tehdä ihan mitä vaan ajosta ratsastukseen ja kaikkea siltä väliltä.
Kuten huomaatte, lähestymme vääjäämättä kylmäverirotujen aatelia, nimittäin eestin raskasta vetohevosta! Liian usein minulta kysytään että mitä ihmettä tämän rotuisilla hevosilla oikein voi tehdä. Ihme kysymys, mitä sillä muka ei voisi tehdä? Kun sillä voi ratsastaa, ajaa, tehdä metsä- ja peltotöitä, ynnä ja muuta. Eikö siinä ole jo ihan riittävästi hommia!
Yritän nyt kovasti kertoa eestin raskaasta vetohevosesta sekä hyviä että huonoja puolia, kuten olen muistakin roduista kertonut. Eestin raskas vetohevonen on rauhallinen, lempeä, jykevä työhevonen, joita esiintyy karkeasti jaoteltuna kahta eri "mallia". On semmoista tynnyrinmallista, persejalkaista mallia, ja sitten on semmoista ylvästä, pidempijalkaista mallia. Itse pidän enemmän tästä isomman linjan hevosesta. Rauhallinen ja lempeä luonne on erityisen tärkeää säilyttää jalostuksen edetessä, ja liian tempperamenttisia tammoja ei tulisi mielestäni käyttää jalostuksessa, juuri sen takia että ne jättävät varsoilleen niin vahvan käyttäytymismallin. Hevosen ollessa fyysisesti iso, on vain plussaa että sen luonne on rauhallinen, jolloin ihmisellekin jää vähän aikaa reagoida hevosen reagointiin!
Hyviksi puoliksi pitää myös laskea raskeveon monikäyttöisyys, määrätietoisen koulutuksen avulla hevonen suoriutuu raskaammistakin tehtävistä sujuvasti.
Ja sitten niihin huonoihin puoliin. Varsinkin Virosta ostettuna raskeveon historia voi olla hyvinkin kirjavaa, koulutus (jos sitä siis on tehty) on voitu tehdä kovinkin nopealla tahdilla, josta on voinut jäädä hevoselle traumoja (Vip). Niiden lääkintähistoria ei välttämättä ole ihan aukoton, jolloin rokotus, madotus ja vaikka hampaiden raspaus voi aiheuttaa yllätyksiä (Eida). Niitä on saatettu myös pitää kuin kukkaa kämmenellä, unohtaen peruskoulutuksen tärkeyden ja keskinäinen kunnioituksen ihmisen ja hevosen välillä (Valmet).
Lisäksi näillä tupsujaloilla saattaa esiintyä vuohispunkkia, käpymadotkaan eivät ole harvinaisia, sekä kavioiden hoito on usein haastavaa hevosen ison koon vuoksi. Tämän lisäksi ihan käytännön ongelmia saattaa tulla ihan karsinoiden koon kanssa, kuljetuskalustoa pitää luultavasti suurentaa sekä kaikki varusteet ovat luultavasti aivan liian pieniä. Varaudu siis pieniin lisäkustannuksiin raskeveon hankinnan jälkeen. Mutta usko kun sanon, elämäsi laatu paranee huomattavasti raskeveon astuttua kuvioihin!
Tämän kirjoituksen aiheiksi ei valitettavasti päässyt muiden rotujen edustajia, syystä että eihän tämä kirjoittaminen olisi loppunut koskaan! Tulen kyllä varmasti ottamaan kantaa vielä eri rotuisista hevosista, jahka niitä tuolla kylillä kohtaan!
Tällä postauksella ei ollut syvempää tarkoitusta kuin saada teidätkin ostamaan itsellenne mahtava sydäntenmurskaaja, nimittäin eestin raskas vetohevonen!
Tai voitte myös olla ostamatta, mutta mitä sitä sitten kaikki päivät tekisi, jotain pitsinnypläystä vai???
 |
| Vinku lähdössä uuteen kotiin joitain vuosia sitten. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti