Tiistai on toivoa täynnä...

...nimittäin siitä että ei tarvitsisi tehdä niitä töitä. Toisin kävi, vielä illalla kymmenen aikaan, (kun jo luulin että tänäänkään ei mitään tarvitse tehdä) raahasi Sari taas satuloita ja suitsia perässään ja valitsi tarhasta sopivan uhrin. Minut. Perkele, eikö joku laki säätele näitä työaikoja, ei kai keskellä yötä nyt lähdetä mitään töitä tekemään???
Oli myrskyisä ilma, tuuli ujelsi ja vinkui, ja Sari vielä sanoi että lähdetään vähän testaamaan arvon herran maastovarmuutta. Useinhan me hevoset (saaliseläimiä kun olemme) käymme vähän turhan kierroksilla tuulisella ilmalla, kun ikinä ei tiedä mistä puskasta hyppää mikäkin peto kimppuumme. 

Kaikesta työnvälttelemisestä huolimatta lähdimme maastoon. Alkumatka sujui taas tunnettua laiskalaamavauhtia, (tuulisesta ilmasta huolimatta) mutta kummasti askel keveni kun Sari päättikin viedä mut katsomaan uusia reittejä! Reitissä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, samanlaista tietä edettiin kun yleensäkin, nyt vaan ihmeteltiin yhtä autiotilaa matkan varrella, tuijoteltiin vesilätäköitä, ihailtiin peltomaisemaa ja takaisin tullessa hipsuttelin mummoravia! Kyllä me ihan kunnolla ravattiinkin, tiet oli mukavan pehmeitä sateen jäljiltä, mutta toi Sari on aika vaativa, nimittäin silloin kun tuli käsky että kävellään, niin eipä silloin olisi kuulemma saanut sitä mummoraviakaan edetä. Käynti on käyntiä, ja ei siitä sen enempää. No kyllä mä sit vähän ajan päästä luovutin, ja loppulenkki tultiin rennosti vapain ohjin kotiin.

Mulla on hyvä myrskynkestävyys, eli en hätkähdä vaativiakaan kelejä. Se on hyvä ominaisuus se!

Kuvia ei tältä retkeltä otettu, mutta laitetaan tuohon muutama nostalgiakuva ajalta jolloin Eti vielä eli ja Vingerpori oli täällä koettelemassa Sarin hermoja!

Vip ja Eti hoivahetkellä, Vinku ihmettelee moista.

Yäk, älä koske muhun!

Vip, lapsenvahti Jumalan armosta!

Back to work, mama

Tänään oli Ransun vuoro ottaa pehmeä lasku takaisin työelämään. Se on saanut olla aivan rauhassa tiineyden loppuajan ja tämän ajan kun toi Lemmy on sitä kiusannut.
Tänään oli kuitenkin Sarin mielestä jo korkea aika ottaa muutamia työn kaltaisia liikkeitä taas haltuun. Tällä kertaa tarkistettiin ihan perustoimintoja ohjasajossa, miten käskyt on muistissa ja ennen kaikkea, miten Lemmy suhtautuu mutsin duuniin.

Ransu oli toki vähän ruosteessa (käskyjen noudattaminen vei vähän normaalia pidemmän aikaa) mutta selvästi nautti kun sai palata takaisin työelämään! Lemmy luonnollisesti oli kovinkin avulias ohjasajossa, joitain kertoja se otti ajo-ohjan suuhunsa, jolloin Sarilla oli pieniä haasteita Ransun ohjaamisessa ja suurimman osan ajasta Lemmy vaan juoksi Ransun perässä, puri kintereisiin, yritti hypätä selkään sun muuta häröilyä.

Kaiken maailman remmit ei sitä paljon haitannut, ja kun töitä oli tehty jonkin aikaa, Lemmy sujahti jo sujuvasti täydellä laukalla joko takaa tai edestä Ransun ohi, näppärästi ajo-ohjien alta, vain vähän kumartamalla! Kieltämättä aika nokkela kaveri, vaikkakin rasittava.

Noi treenaa nyt muutamia kertoja tossa mun tarhassa, joka on sopivan kompakti tuollaiseen pieneen ohjasajoharjoitukseen mutta sit siirtyvät isommalle laitumelle ihan tosissaan töihin, jahka sen aika koittaa.

Videolla näkyy (tosin vähän huonosti kun kamera oli omalla jalustallaan vailla kuvaajaa) joitain käynti- ja ravipätkiä, tässä ollaan jo tovi treenattu joten toi Lemmykin alkoi olla vähän väsynyt eikä enää sekoillut niin kuin alussa, mutta näkeehän siitä nyt jotain!

Mä oon onneks saanut levätä pari päivää, mutta kuulemma paluu sorvin ääreen koittaa hyvinkin pian...

Sairas satula...

Jo on aikoihin eletty, löytyi ainakin kohtalaisesti sopiva satula sekä Vipille että Eidalle!!! Sari oli raahannut lähes kaikki Satula.comin leveimmät satulat kotiin ja sovitukseen, mutta aina niitä palauttaessa käytiin sama keskustelu: " ei sovi, liian kapea" , "en usko, eihän tommonen satula voi olla kenellekään liian kapea" "no kyllä se vaan voi, et oo tainnut nähdä näitä hevosia"

Viimeisenä oljenkortena Sari otti Wintec Wide satulan sovitukseen, siinä oli valmiina valkoinen kaari, mutta kokemuksesta oppineena Sari otti mukaan 2 kaikista leveintä vaihtokaarta. Ensimmäisenä testattiin 2.leveintä kaarta, ja siinä oltiin jo tosi lähellä hyvää leveyttä. Eilen vaihdettiin vielä levein mahdollinen kaari, ja sehän oli ihan bueno! Täytyy kyllä sanoa että nyt alkaa satula näyttää jo liian leveältä, eihän toi oo enää edes satulan mallinen!!!!

Siinä on satulaa kerrakseen, Takkukin tuli oikeen ihmettelemään että eihän noin leveetä satulaa oo täällä ennen nähty!



Vipillähän on ollut suuria haasteita satulan (tai minkä tahansa hökötyksen) laittamisessa selkään, se kun tuntuu pelkäävän sitä tilannetta ihan tosissaan. No Sari on hyvää hyvyyttään ottanut asiat tosi rauhallisesti sen kanssa, ja nyt näyttää siltä että hän on jopa ollut liian "kiltti" Vipille. Tuossa eräänä päivänä nimittäin tuli Sarin kaveri käymään, joka ei uskonut että Vip voi pelätä niin paljon ja hups vaan, laittoi sille satulan selkään!!! Siis mitä ihmettä! Ja teki sitä sit ihan urakalla, suorastaan heitteli sitä satulaa selkään useita kertoja eikä Vip ollut milläänsäkään!!! Sari on siis ollut liian varovainen, totesivat he analysoituaan tilannetta hetken. Satulavyö oli luonnollisesti liian lyhyt, joten ihan kunnolla ei satulavyötä saatu kiinni mutta nyt on sekin tilanne korjattu.
Eida ei mitenkään erityisesti tilannetta jännitä, kun hänellä ei ole vastaavia tilanteita muistissa, toisin kuin Vipillä. Eri asia onkin se että koska sinne Eidan selkään kiivetään.... Se varmaan vaatii ihan oman postauksen, ja henkivakuutuksen tarkistuksen.

Sitä ollaan niin ratsua että...

Eilen  Sari sit kävi Vipin selässä ihan vaan kokeilemassa miten Vip suhtautuu ratsastajaan, ja hyvinhän se meni. Vip oli karsinassa jossa Sari sinne selkään kiipes, ja  siinä se ihmetteli hetken ennen kun tuli alas selästä. Tästä on kuulemma hyvä jatkaa. Muistan omankin ratsunuran alkuaskeleet, noilla samoilla keinoilla muakin yritettiin totuttaa satulaan ja ratsastajaan, aikaahan se vei mutta tässä nyt ollaan, no problems!

Ja kaiken lisäksi Sari laittoi satulan vielä Eidankin selkään, ja nousi jalustimelle seisomaan ja nojaili siihen satulaan. Eida otti tilanteen tosi rennosti, vaikka Sari ajatteli että Eidan selkään kiipeäminen ei ole ihan tän vuoden juttu.  Mutta ehkä kuitenkin, jos rouvan mieli pysyy vakaana.

Eida oli muutenkin varsin luottavainen eilen, antoi Sarin vuolla etukaviotkin aivan helposti. Eida ei ole joutunut elämänsä aikana montaa kertaa kengittäjän käsittelyyn, ja nekin kerrat on ollut huumattuna, joten se että Eida antaa vuolla kavioita ilman huumausaineita on ihan iso juttu! On se vaan hyvä muija!

Se reissu oli lähes täydellinen...

Eilen jouduin töihin.

Taas.

Ei kai nyt sentään joka päivä?

Ainoa helpotus oli että työt tehtiin myöhään illalla, kun paahtava helle oli jo helpottanut. Ainoana kiusana (siis ratsastajan lisäksi) oli pikkukärpäset, joita pyöri ympärillä varmasti tuhansia.

Sari yritti koota meidän reissusta videoita, jotta pääsette ikäänkuin mukaan meidän maastoreissulle! Laukkapätkästä ei valitettavasti saatu videota, kun vielä mun hallintalaitteita ei oo vielä säädetty niin herkiksi, että laukkaaminen samalla videota kuvaten onnistuisi. Ravipätkästä sentään saatiin muutaman sekunnin otos.

Tässä me ollaan lähdössä lenkille ja toi ärsyttävä Possu on keskellä käytävää syömässä MEIDÄN porkkanoita... Normaalisti olisin näyttänyt sille kuka on kingi, mutta mulla on työvaihde päälle ja silloin ei ajatus saa harhailla.

Alkumetrit maastotiellä, vauhti ei siis ole päätähuimaava. Mutta, meikkis on vähän niinku diesel-moottori, lämpee hitaasti mutta varmasti!

Ja metsätietä edelleen tallustellaan, kärpäsiä on aivan helvetisti...

Ja sit lenkin ensimmäinen varsinainen tehtävä, viimekertaisen paskakasan tunnistus, päällepaskominen (joka sekin piti kuvata, sairasta...) ja matka jatkuu.

Ja tässä ravaillaan, elämä on ihanaa ja niin edelleen!

 Tässä sitä vaan kävellään, metsittyneellä metsätiellä. Mun valtavilla kavioilla on kuulemma valtava merkitys tämänkin tien raivaamisessa ,mitä useammin me tässä kävellään, sitä nopeammin se tie sieltä taas paljastuu.

 Ja mökkisuoralla. Täältä ne viimeks huuteli sitä suomenhevosta, perkele. Tossa piti vähän pysähtyä tsekkaamaan tilanne kun yhdellä mökillä tehtiin vähän remonttia, ja se tuli mulle yllätyksenä.

 Kotiinpäin palaamassa.



Kaikki meni kertakaikkisen hyvin, mutta aivan reissun loppuvaiheessa meille tuli pieni kommunikaatiokatkos. Käännyttiin tieltä vielä metsään, että pääsen näyttämään mönkijän taitoni, mutta sen sijaan kävinkin makuulle.

 Matka jatkuu, kommelluksista huolimatta aivan normaalisti!



Siinä oli vähän kaikenlaista, oli niitä kärpäsiä ja mulla oli hiki ja paikat kutisi, ajattelin että piehtaroimalla niistä selviää, ja hyvällä tuurilla pääsee tosta ratsastajastakin eroon!
Toisin kävi, Sari oli just kuvaamassa meidän mönkijäkohtausta, kun laskeuduin polvilleni ja se rupes siinä jotain melskaamaan että "hei, ylös siitä nyt"
Mä vähän pelästyin sitä kun ei se mitään turhia yleensä juttele, saatikka sit huuda ja nousin samantien ylös, en siis ehtinyt edes piehtaroida. Matka jatkui reippaasti, ja nyt Sari ei antanut mun pysähdellä yhtään, kun mulla on tämmösiä konnankoukkuja heti mielessä!

 Kotona törmäsin taas siihen samaiseen Possuun, joka oli taas syömässä niitä MEIDÄN porkkanoita. Saatana.



Kotiin päästiin siis vammoitta, ja pihalla sain taas pesun ja ruokaa. Kiitos ja anteeksi.

Täydellinen tiistai

Nyt on kuulkaa käynyt niin että tiistaina, siis eilen, meikkis meni ja totteli Saria ratsastusretkellä...

Joo joo, ymmärrän että olette pettyneitä, sillä mun charmi piilee just siinä villihevosmaisessa ylivoimassa, jossa en anna tippaakaan periksi ja teen asiat silloin kun haluan, siten kun haluan. Mä oon tähän asti ollu semmonen "ratsu" joka toimii ajatuksen voimalla. Se on ratsuissa yleensä tosi toivottava ominaisuus, harmi vaan että mä toimin oman ajatuksen voimalla, en suinkaan Sarin ajatuksen voimalla!

No, kuten sanoin, tähän tuli eilen hetkittäinen muutos kun lähdettiin Sarin kanssa illalla maastoon. Sari odotti taas jo tutuksi tullutta matelua pitkin maastotietä, kaiken mahdollisen syömistä jolloin lenkki jonka normaali hevonen taittaa 20 minuutissa kestää multa vähintään 45 minuuttia. Voin kertoa että taitoimme kyseisen lenkin vähän yli puoleen tuntiin, ja se jos mikä kertoo reippaasta matkavauhdista!

Alkumatkalla tuli heti pikku mysteeri vastaan. Nimittäin muistan ihan selvästi mihin viime reissulla olin paskonut 2 upeaa paskakasaa. No, joku oli poiminut mun paskat parempaan säilöön. Sarikin vähän ihmetteli että mihin ne on hävinnyt, mun piti oikeen jäädä pitkäksi aikaa nuuhkimaan sitä paikkaa johon viimeksi ne paskat jätin. Käsittämätöntä, oli sit pakko paskoa siihen uudestaan. Katotaan miten kauan ne saa olla rauhassa!
Käsittämättömän reipas matkavauhti alkoi heti pikku kävelypätkän jälkeen (kutsuvat sitä alkuverryttelyksi). Sari pyysi mua siirtymään raviin, ja minähän siirryin! Jo ensimmäinen siirtymä oli Sarin mielestä vähintäänkin ällistyttävä, mutta meikkispä jatkoi rauhassa ravailua ihan sairaan pitkään. Ainoastaan alamäkeen Sari jarrutti mut käyntiin, mutta sen jälkeen jatkettiin taas ravilla. Me ravailtiin yhdelle semmoselle "mökkisuoralle" jossa on muutama kesämökki. Se on aina vähän arveluttava paikka, kun ikinä ei tiedä mistä singahtaa ihmisiä tai elukoita tielle! Nyt siellä oli jotain äijiä jotka morjensti ja huusi kavereilleen että täällä se suomenhevonen menee...

Siis anteeksi mitä???

Mä olin aivan järkyttynyt, ja Sari ei edes kokenut tarpeelliseksi korjata tuota huutavaa vääryyttä. Selitteli vaan että nää äijät ei ollu mua ikinä nähnyt, ja aina ennen hän on kuulemma noiden suomenhevosten kanssa siitä mennyt. Ihan sama, olen verisesti loukkaantunut.

No, käännyttiin sit takaisin ja mulla oli vähän isompi vaihde päällä kotiinpäin mentäessä. Normaalistihan ei suositella kotiin päin ravaamista tai laukkaamista, ettei hevoset opi ryöstämään kotipihalle. Meillä tehdään kyllä vähän päinvastoin, vaikka kone käykin lähes täysillä, me kyllä ravataan ja laukataan kotiinpäinkin, pitäähän sen hevosen totella joka suuntaan mentäessä! No, alkuun vaan ravailtiin ja sit ku päästiin oikein herkulliseen ylämäkeen, sain nostaa laukan ja laukkasin ylämäen kuulemma oikein unenomaisella laukalla, siis hiljaa ja keinuen! Sari suorastaan kusi hunajaa, se oli kuulemma aivan mahtavaa!

Sen jälkeen laukkailtiin vielä muutamia pätkiä ja innoissani heitin parit pukitkin! Ei ne mitään pahoja ollut, kunhan ilosta sekoilin! Kotiin vievä tie sit käveltiin vapailla ohjilla, nautiskellen maisemista. Oli kyllä mahtavaa, ja kuten kuvista huomaatte, mulle tuli ihan hiki. Ikävämpi juttu oli se että reissun jälkeen Sari meni ja pesi mun hiet pois, en olis siitä niin välittänyt mutta kieltämättä sen jälkeen oli mukavampi olo.

                                                            Palautusjuomaa, äkkiä!

                                           Siis aivan poikki, järkyttävä intervallitreeni takana.


Tossa on vähän kuvia tiistai-yön tunnelmista:

                                            Tässä on lauma ER-hevosia syömässä iltaruokiaan.

 Tässä on 2 suomenhevosen lauma samassa puuhassa, pimeässä pihatossa suojassa polttiaisilta.

                                                  Ja kuningas itse, iltaruokia puputtamassa.

 Possun iltapuhde, oli kuulemma kauhea työ levittää suurin osa porkkanoista pitkin poikin tallia...

                                      Ja Sarin iltaeleganssia, tuunatut Ainot, kiitos niistä Kikulle!

Emän vai pojan jalanjäljissä???

Taas löytyi arkistoista pari havainnollistavaa videota hevosen lastaamisesta kuorma-autoon.

Ensimmäisessä Eida-rouva, joka ei elämänsä aikana ole montaa reissua autossa joutunut tekemään eikä näin ollen ole vielä aivan varma lastautumisen turvallisuudesta.

Video saattaa vaikuttaa pitkältä, mutta todellisuudessa siinä menee aikaa ainoastaan viitisen minuuttia. Ja tiedoksi, siinä kolmen ja puolen minuutin kohdalla alkaa vasta tapahtua!Miettikääpä miten pitkä aika se 5 minuuttia on.
Usein meinaan näkee niitä lastaustilanteita joissa ihmisillä on jostain syystä kiire (tai ainakin niin ne käyttäytyy) ja hevoselle ei anneta mitään mahdollisuutta tulla rauhassa ja rentona traileriin tai autoon. Eidan tapauksessa lastaamisessa on lähes aina tarvinnut olla 2 henkilöä, toinen pitää sillan kummallakin puolella liinoja ikäänkuin seininä (mutta niillä ei saa koskea Eidaan, ei sitten yhtään) ja toinen taluttaa Eidan autoon. On siis ihan hyvä juttu, että tuolla videolla Eida menee autoon yhden ihmisen voimin!
Behind the scenes, tuo lastauspäivän aamu aloitettiin kyllä niin että Sari istui autossa, mukanaan kahvia ja hyvä kirja, piti Eidan narusta kiinni ja Eida seisoi lastaussillalla semmoset 45 minuuttia! Todettuaan että taaksepäinkään ei oikein pääse, päätti Eida jossain vaiheessa vaan tulla autoon! Ja tämä siis yhden harjoittelukerran tulos.

No, sen jälkeen tuli tietty Niilo ja näytti mutsille miten sinne autoon mennään!

...and this is how it is done!

Arkistojen helmi, jälleen kerran Lemmy Kilmister

Löytyi pikku videopätkä Lemmyn ja Eidan ensimmäisestä kohtaamisesta:

Toi Lemmy alkaa vaikuttaa jo tässä vaiheessa aavistuksen liian orimaiselta. Nyt on semmonen tilanne päällä että Arska taluttaa Lemmyä, kun se on päässyt Sarilta jo 2 kertaa karkuun... Aika äijä, tai sit Sari vaan on niin heikko....
Lemmy on ottanut tavaksi hypätä pystyyn ( ja oikeen kunnolla) jos ja kun menosuunta ei häntä miellytä!!! Ja aika usein se menosuunta tai vauhti ei siis pikkuherraa miellytä, ja silloin pitää tietty se jollain tavalla ilmaista!

Ja tuossa tarhassa kattelin sen touhuja yks päivä, se nimittäin irvistelee aina kun tammat pissaa (niin kuin me kunnon oriit tehdään kiimakuselle) ja sit menee kusemaan ja paskomaan tammojen jätösten päälle ( eli merkkaa ne, niinkuin me kunnon oriit tehdään ) Mun mielestä vähän turhan orimaista touhua tommoselle kesävarsalle, saas nähdä millanen hidalgo siitä tulee ajan myötä. Pitäisköhän se lähettää sinne Hasselle jo tässä vaiheessa?

Jotta pikkuherran isottelu ei jää pahasti päälle, tossa videopätkä hänen kesämieslookista:

Ja kesäsateen yllättämä Lemmy vähän liian ison loimen kanssa:

Lapsellista lastausta

Johan on aika taas kulunut, eikä toi Sari oo kyennyt tuottamaan mitään järkevää sisältöä mun vaivalla ylläpitämään blogiin! Se on ollu kesälomalla, eikä lomapäiviä kuulemma parane hukata koneella istumiseen... Se on sit kiusannut meitä hevosia jonkin verran, yrittänyt epätoivoisesti siivota meidän tarhoja ja vaan ollut ja rentoutunut. No, annettakaan sille anteeksi tämä muutaman viikon lomahairahdus, onneks arki koittaa kohta!

Tänään oli vuorossa Lemmyn ensimmäiset lastausharjoitukset. Ne tehdään allaolevalla tavalla, pitkän kaavan mukaan aina kun on kyseessä varsa. Tässä tapauksessa piti emääkin vähän totutella traileriin sillä hän on matkustanut aika vähän, eikä siis juokse suoraan traileriin innosta hihkuen! Ransu kyllä oli ihan järkevä, ja Lemmy nyt oli Lemmy...

Tämä kuva piti kuulemma tähän laittaa, kun Sari (kyllä, nainen ratissa) onnistui vain pieni hiki otsalla saamaan trailerin ujutettua tuohon tolppien väliin! Että on sit todistusaineistoa kun Arska tulee kotiin, kun ei se muuten usko....

Niin eli meillä ajetaan traileri tuohon mun aitauksen portille niin että traileri peittää porttiaukon kokonaan, joten hevoset ei pääse portista ulos, vaan traileri on ainoa vaihtoehto. Tarhan toisessa päässä on luonnollisesti myös portti josta ne hevoset sinne tarhaan laitetaan, tää tarha on joskus suunniteltu juuri näitä tilanteita varten.

 

Tässä ensin vähän ihmetellään traileria ja löydetään sieltä porkkanoita! Ei hullumpi paikka ollenkaan. 

Tässä ekat tärisevin jaloin otetut askeleet trailerissa, huh huh vielä vähän arveluttaa...

Lemmyllä meni tässä vaiheessa luonnollisesti hermot ja se yritti murtautua ulos aitauksesta.

Itse lastaussilta on Lemmylle vielä vähän vieras käsite, se vaatii siis lisää harjoittelua, luultavasti se joutuu kävelemään jonkun pressun päällä tottuakseen siihen. Tai sit vaan loputtomat lastausharjoitukset ajaa saman asian!

Tässä sitä vaan hengaillaan mutsin kaa trailerissa, me ollaan tämmösiä maailmanmatkaajia!

Lahjattomat treenaa, menee jo niin näppärästi että!

Ja sitten vähän lapsen kärsivällisyyttä, Lemmyä alko vähän harmittamaan kun Ransu vaan söi ja söi ja söi eikö tullut pois trailerista ollenkaan... " Mä revin tän trailerin tuhannen palasiksi ellei homma ala edistyä!"

Ihan kivasti päättyi traileriharjoitukset tältä ekalta päivältä, traileri oli niin kiva paikka että siellä oltiin jo ihan ku kotonaan!

Jostain ihme syystä Sari sai kuningasidean että hän antaa mun ja Vipin tutustua myös traileriin näin vapaana. En käsitä miks meitä pitää kiusata näin, kun mennään kuitenkin ihan sujuvasti traileriin talutettuna... Itse asiassa, meidän kummankin mielestä traileri oli suht pelottava kapistus näin vapaan hevosen näkökulmasta katsottuna.

 On se vaan pelottava kapistus! Teimme Sarin kanssa ihan normaaleja lastausharjoituksia, siis taluttaen sisään ja ulos, ne mä osaan!

Ihan samalla tavalla se Vip hermostui moisesta vapaana vaeltelevasta trailerista! Ja samat harjoitukset hänkin sai osakseen tämän jälkeen, ja onnistui niissä ihan mukiinmenevästi!

Kyllä mä sanon että kesäpäivän ainoa oikea aktiviteetti on tämä!

Varsavideoita

Vihdoinkin se juutuubbi toimii, ja nämäkin ikivanhat videot on teidän nähtävillä. Ransu ja LemmyLongLegs, ihan ensimmäiset koipienoikomiset olkaa hyvä!

Tässä ekassa on Ransun ja Lemmyn ensimmäisen päivän ulkoilua.

Tässä Lemmy on 3 päivää vanha ja jalat on jo löytänyt paikkansa.

Sari tossa huokailee että olipa se ihanan pieni ja söpö ja ihqu, nyt se on vähemmän ihana... Siitä lisää myöhemmin...