perjantai 26. huhtikuuta 2013

Tasan ei käy onnen lahjat

Olin taas eilen syystäkin huolissani, kun Sari tuli normaalia aikaisemmin töistä kotiin ja ensitöikseen otti mut sisälle, keskellä kirkasta päivää. Siinä tovin odoteltuani selvisi syykin, nimittäin eläinkääkärihän sieltä tulla tallusti.

Voi ei, mitä nyt tapahtuu??? En ehtinyt edes kissaa sanoa, kun oli jo tuikattu huumeet suoneen ja mä olin siis ihan hirrrrrweeen humalassa. Ei saatana, älkää nyt tehkö mitään peruuttamatonta...

Hämärästi muistan että eläinlääkäri kiskoi mun pippelistä, tunki sinne jotain vanupuikkoja ja otti jotain ihme näytteitä. Siis käsittämätöntä yksityisyyden loukkaamista. Luojan kiitos Sari ei ehtinyt ottaa siitä tilanteesta kuvia, olis ollu siis hiukan noloa. Sen ronkkimisen jälkeen soviteltiin päähän vielä suunavaajaa, joka luonnollisesti oli liian pieni, mutta jollain jatkopaloilla se saatiin sopivaksi ja katsottiin mun suuhun. Ei kuulemma ollu mitään raspattavaa, luojan kiitos.
Ja kaiken kruunas rokote, jonka jälkeen sain ottaa rauhassa lukua.

En jaksanut edes isotella Niilolle, joka tuli myös talliin rokotettavaksi, mä olin siis niin poissa tästä maailmasta.

Hetki siinä meni ennen ku tokenin, ja pääsin karsinaan syömään, tossa on kuva musta kun olin vielä hämärän rajamailla.





Tän kuvan jälkeen piristyin kyllä huomattavasti, kun huomasin että Niilo on vallannut mun tarhan ja isotteli siinä portilla kun mä jouduin olemaan sisällä. Siis jumalauta, eikö se nulikka tajua että mä oon kingi! Hypin karsinassa pystyyn ainakin 20 kertaa, pari kertaa meinasin jopa lyödä pääni kattoon, ja se Niilo vaan jatkoi sitä aidalla ilkkumista. Voin kertoa että vitutti, pysyis vaan omilla kulmillaan saatana.

Tossa on nyt kuitenkin siitä Niilosta kuvia, harmi ettei Sari ehtinyt harjata sitä ennen, on meinaan aika epäedustavan näköinen. Mun kuvia ei oteta ellei turkki kiillä ja tukka oo hyvin, on sen verran tarkka tää mun julkisuuskuva!

Mosh


Takaveto päälle ja menoks


Tässä on menossa joku venytys

tai isottelu vesiastialle...

Notkea kuin rautakanki

Kattokaa noita sen vuohiskarvoja, ne elää ihan omaa elämäänsä!





Nils Holgerson, nuorissa on tulevaisuus

Ja pah sanon mä moiselle hehkutukselle, mutta kuulemma Niilokin on ansainnut oman esittelynsä, joten menköön nyt sit...



Niilo on siis ton Eidan ensimmäinen Suomessa syntynyt varsa, semmosesta oriista ku Naksur. Muistan tän Naksurin etäisesti Eestin ajoiltani. Siitä kovasti puhuttiin että on niiiiin mahtava ori ettei mitään määrää. On kuulemma kiskonut jotain helvetin raskasta kivirekee perässään ihan suvereenisti, kylillä puhutaan. Joo ja se oli kans semmonen lisenssiori. Tosin, kyseinen herra on valitettavasti jo menehtynyt, joka sinänsä ei mua haittaa, onpahan yks kilpailija vähemmän.

Niin, eli toi Niilo syntyi siis vuonna 2010, sateisena iltana suoraan paskakasaan. Mahtoi olla mukava aloitus pikkupojan elämälle! Pikku vastoinkäymisistä huolimatta Niilosta kehittyi ihan kohtalaisen kokoinen nuorimies, joka luojan kiitos tajuu ainakin vielä toistaiseksi kuka on kingi, vaikkakin se on alkanut jo vähän uhittelemaan, saatana. Sillä taitaa nousta toi orileima vähän hattuun, sillä tolle Vipille ja kaikille tammoille se vielä alistuu, mutta kun tulee tohon mun iholle, niin se saatana alkaa isottelemaan siinä!!! Eikö se jumalauta tajua että meidän välissä on ainoastaan yksi seinä, joka on ihan parilla mojovalla potkulla päreinä...

Niilo on siis tällä hetkellä 3-vuotias, ja sen elämä on toistaiseksi ollut aika helppoa. Kesät se on kesälaitumella muiden pikkupoikien kanssa, se on ollut yhden kesän Joensuussa laitumella, ja viime kesän ja kuulemma tämänkin kesän se viettää Marttilassa. Ihan sama mulle missä se on kesät, pääasia että on poissa täältä mun kulmilta!
Niilo on aloitellut koulunkäyntiä ihan kevyillä ajo-opetussessioilla, jotka se kuulemma ottaa vastaan tosi hyvin. No, tyhmähän se on jos multa kysytään, kyllä jokaisen omanarvonsatuntevan hevosen kuuluu ainakin vähän laittaa noille ihmisille hanttiin, me ollaan kuitenkin villihevosia!

Tosta Niilon nimestä sen verran että tolla Sarilla on vakava ongelma noiden hevosten nimeämisten kanssa, se keksii niille aina ihan hämäriä nimiä; Raaka-Arska, Nils Holgerson, Vingerpori, Vahva-Igor... No, toisaalta en tiedä onko tää mun nimikään mikään järjen riemuvoitto, mutta sillä mennään mikä meille on syntymässä annettu.

Tässä Niilo on menossa orilaitumelle 2012 kesällä



Ja tässä sitä vituttaa mehiläiset!

On se kuulemma ollut niin söpö varsa!

Tää kuva on joko syntymäpäivänä tai heti sitä seuraavana otettu.

Tuolla jossain se on, kesälaidunkavereiden ympäröimänä.
                                              
Tämänhetkinen tilanne, pää on jo vaikuttavankokoinen...

Olishan sen voinut harjatakin ennen kuvauksia...


perjantai 19. huhtikuuta 2013

Vähän statistiikkaa ja kysymyksiä ja vastauksia

Otetaanpa tähän väliin pieni tilastokatsaus ja kysymyspatteristo blogiin liittyen.

No mistä se ajatus sitten lähti?
- No, kuten tiedätte, tosi monilla hevosilla on paljon sanottavaa, mutta tosi harva saa tilaisuuden lausua niitä julki. Toi Sari ajatteli ensin että olis varmaan ihan kiva että mun toinen omistaja, Saija, sais kans kohtalaisen reaaliajassa tietää mitä kaikkea mä oon Sarin pään menoks keksinyt ja siks ajatteli että tämmönen blogi olis varmaan oiva keino siihen. No eipä Sari tiennyt että mun sanottava on vähintäänkin julkaisukelvotonta lähes koko ajan, mutta no can do, tää on nyt julkista joten koittakaa kestää.

Miten sä sit lähti niin sensuroimattomalle linjalle?
- No, mulla on ollut tapana ilmaista itseäni todella avoimesti, ja tää blogi nyt vaan ilmentää sitä mun sanomaa, mitään sensuroimatta. Toi Sari vähän arastelee blogin suurempaa julkisuutta just tän mun suorasanaisuuden vuoksi, mutta pikku hiljaa se on oppinut vaan kirjoittamaan mun ajatukset sen enempää niitä kyseenalaistamatta ja tuotoksen näätte nyt sit tässä!

Onko elämässäsi mitään asiaa joka ei kestä julkisuutta, eli jota ei julkaista?
- No, oon pyytänyt ettei mun panokuvia julkaistais, ja toistaiseksi tää on pitänyt, mutta ikinä ei tiedä... Toisaalta, mulla on ainakin Laitilan mahtavin mela, joten ei kai sen julkaisu toisaalta niin kauheeta voi olla. Toi Sari on kyllä välillä vähän turhan monissa tilanteissa sen kameran kanssa, joten tarkkana saa olla ettei blogiin eksy kuvia joita en olis sinne halunnut päästää.

Hyödytkö sä tästä blogista jotenkin taloudellisesti?
- Niinhän sitä luulis, ja se voisikin kuulemma olla mahdollista, mutta on olemassa jotkut yleiset blogikäyttäytymissäännöt... Kuulemma kaikki tienaamismahdollisuus blogin kautta hälveni siinä kohtaa kun ensimmäisen kerran mainitsin sanan vagina. Ja sehän oli lähestulkoon ensimmäisissä postauksissa se, että ei, en hyödy sit yhtään mitenkään.

Mitä mieltä noi muut tilan hevoset on sun omasta blogista?
- No, täydellisessä maailmassa Valmetin blogissa puhuttaisiin vaan ja ainoastaan Valmetista, mutta kun noi nyt tossa vieläkin näyttää keikkuvan ja aina välillä kärttää että heidänkin asioista vois mainita, niin suon niille aina silloin tällöin puheenvuoroja. Mut pidetään nyt kuitenkin mielessä että tässä kaupungissa on vaan yks sheriffi, ja se oon mä! Kiitos JVG että sain lainata tota lainii!!!

Mikä on blogin tilastotilanne tällä hetkellä?
- No, at the moment blogia on luettu  1316 kertaa, siinä on 62 postausta ja rekisteröityneitä lukijoita on 1 (kiitos möykky05) ja kommentteja on annettu 2 (kiitos Satu).

Ja jatkuuko tämä lukijoiden kidutus vielä pitkäänkin?
- No kyllä se jatkuu, kato tätä ei oo kenenkään pakko lukea, aika monissa tietokoneissa on oikeassa yläkulmassa semmonen punainen rasti, jota painamalla pääsee tästäkin kiusallisesta tilanteesta pois!

Valmet kiittää ja kuittaa, the story continues...










Mullapa on naapuruston isoin...

...riimu nimittäin!

Tässä on vähän kuvamateriaalia siitä riimusta, jonka Sari osti sieltä ihme hevosmessuilta.

Me vaikuttavankokoiset päät omaava hevosryhmä olemme aina välillä pienten haasteiden edessä mitä tulee varustehankintoihin. Yleisesti ottaen kaikki on vaan liian pientä, lähtien aina kuolaimista, suitsista, satuloista ja päätyen ihan riimuihin asti. No nyt on löytynyt ainakin riittävän iso riimu, nimittäin tämä kyseinen riimu oli lähes sopiva mulle vaikka se oli säädetty pienimmilleen. Sit kun säädöt oli siinä keskivaiheessa, niin se oli täysin sopiva ja kun säädöt oli ihan tapissa, meinas koko riimu  pudota päästä. Sairasta!!!Katsokaa vaikka:

No moro vaan, se on Masa tässä!

Niin tässä se riimu on normisäädöissä, eli ihan sopiva

Ja tässä se on säädetty suurimmilleen.

Siis tää vehje putoo kohta mun päästä

Ajatelkaa, tässä se on säädetty pienimmälle eikä pahasti edes purista

Ihan hyvältä näyttää

Ja jotta tää perjantai olis täydellinen, tossa on biisi joka on omistettu Sperma-Terolle!



lauantai 13. huhtikuuta 2013

Päivää, olen Hiiri, Talli Hiiri.

Se on morjensta vaan kaikille! Villi huhu kiertää Laitilassa että täällä on jollain itseään täynnä olevalla luonnonkiharaisella pellavapäähevosella joku oma blogi, jossa se hehkuttaa oman itsensä ylivertaisuutta eikä juuri anna puheenvuoroja muille. Aivan pienellä hakkeroinnilla pikku käpäläni löysivät blogin ja tässä sitä nyt ollaan, tämä hiiri varastaa nyt Valmetin julkisuudesta sen kuuluisan vartin!


Eli, täsä mää olen! Miälenvikaista, me hiiret ollaan ääntäkin nopeampia mutta niin se vaan on että meistä kuvauksellisimmat malttaa joskus pysähtyä kuvattavaksikin! Ei huono, vai mitä?

Elelen siis täällä Sarin tallissa, ja tiedän mitä ajattelette "iik, hiiri, tallissa" No, myönnän toki että suvussamme on joitain mustia lampaita jotka tekee paljonkin tuhoja ja on vaan riesaksi, mutta tovin tätä seuranneena (ja useita sukulaisteni hämäräperäisiä kuolemantapauksia todistaneena) olen päättänyt ottaa toisenlaisen lähestymistavan. Meillä on ton Sarin kanssa diili, mä en tuhoa mitään Sarin omaisuutta niin Sari ei riistä mun henkeä. Fair play, oon vielä liian nuori kuolemaan. Täällä on sikäli vähän haastavat olosuhteet, kun kaikki hevosten rehut (joita rakastan) on semmosissa lukituissa muovilaatikoissa, joihin ei hiiret pääse, joten ruoka pitää etsiä sit jostain muualta. Onneksi Sarilta välillä putoaa vähän kauraa lattialle, ja tossa naapurikarsinassa asuu semmonen Possu, jolla on paha tapa levitellä ruokaa vähän sinne sun tänne. Myös Possun kuivatut leivät on mun herkkua. Ne leivätkin on semmosessa laatikossa, mutta oon oppinut avaamaan sen kannen, vaikka Sari ei sitä uskonutkaan.
Ruokapuolen hankkiminen on siis kohtalaisen helppoa, mutta juomatarjoilu on tämmöselle lyhytjalkaiselle jyrsijälle vähän kinkkisempi juttu. Jostain syystä Sari ei oo (ainakaan vielä) laittanut mulle omaa juoma-astiaa, joten pitää sit käydä siinä Possun juomakupilla lipittämässä vettä, ellei ulkona oo sopivia lammikoita. Tää Possun juoma-astia korkeine reunoineen on  koitunut tosi monen sukulaiseni kohtaloksi, en tiedä onko ne ollu juomassa vai uimassa, mutta aamulla ne ei oo enää tehny kumpaakaan. (hiljainen hetki...)

Täällä elely on aika leppoisaa, täällä ei oo näkynyt kissojakaan vähään aikaan, ja noi Sarin koirat ei oo saalistajia sanan varsinaisessa merkityksessä, joten kun vaan muistaa varoa ettei osu hevosten kulkureitille niin kyllä tässä vielä tovi tanssahdellaan!

Katsotaan josko toi Sari onnistuis nappaamaan musta vielä lisääkin kuvia, lupaan tulla päivittämään kuulumisiani taas jossain välissä!






Hevoset 2013

Viime viikon lauantaina toi Sari jätti meidät taas Arskan hoiviin, ja lähti Tampereelle, jonnekin hevosmessuille.

Koko päivä siinä meni, ja tuliaisina 2 riimua, jotka esittelee urhea taistelukoira Demi. Kuulemma me isopäätkin saamme tuota isoa riimua kokeilla, oli kuulemma harvinaisen isonkokoinen riimu, kerrankin.

Älä nyt innostuksesta halkea...

Ymmärrän, poseeraaminen on joskus niin raskasta...

Ei tästä tuu mitään, nää oli kyllä Demin ekat ja vikat mallikuvat, ei se jaksa edes yrittää.



Erityisesti Saria ilahdutti allaolevat valjakkoajoesitykset, olis kuulemma mullakin opittavaa yhteistyöhalukkuudesta. Siis mitä? Ellei mun oman mielen mukaan tehtävät maastolenkit kelpaa niin sit saa jatkaa ihan jalkamiehenä.  Kyllä on vielä pitkä matka siihen että meikä juoksee just sinne minne kuski pyytää. Kuvitteleeko se Sari että tämmösen omilla aivoillaan ajattelevan atleetin mieli ihan yhtäkkiä muuttuu, että tosta noin vaan mennään ja nautitaan rentouttavista ratsastushetkistä? Ei ei ja vielä kerran ei. Niin kauan ku mulla on oma mieli niin ajattelin myös tehdä oman mieleni mukaan. Capiche???

Huh, ihan hikeennyin. Jospa katsotaan vaan noi videot ja vetäydyn sen jälkeen punomaan juonia Sarin pään menoksi.

 
 Tässä sinkoilee Leena Kalalahti ja Vuohimäen Havu
 
                    Tässä Jouni Heikinheimo ja El Carillo.

       Tässä kipittää Heidi Sinda ja Hessi Iida ja Hessin Myrsky. Pelottavia pikkusmurffeja.



Tässä kurvailee Hannu Kalalahti ja Hessin Vihtori

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Run Forrest run!!!

Voi vittu, taas tolla Sarilla oli noita saatanan satuloita auto täynnä! Ei, älkää ymmärtäkö väärin, satulat on ihan kivoja ja nättejä, mutta tarviiko niitä kammeta joka helvetin kerta meidän viattomien hevosparkojen selkään? Ei me nyt niin ratsuja olla että ihan jokaista satulaa pitäisi päästä kokeilemaan...

No, toisin kävi, karkuun ei päästy ja allekirjoittanut, Vip ja Eida jouduimme taas satulansovitusuhreiksi. Ja luonnollisesti, tälläkin kertaa mulle löytyi sopiva satula, mutta kuulemma en just nyt tarvii toista satulaa. Huh, thank god. Mutta, just to let you know, Stübben Genesis de luxe xwide koulusatula sopii mun selkään, kuten kuvasta saatatte havaita!

Ja vaikka Sari luuli että sillä oli mukana aivan mahdottoman leveitä satuloista, ei niistä yksikään sopinut tolle läskiVipille, eikä kyllä Eidallekaan, joka ei ole lihava vaan isoluinen, kuulemma.

Kokeiltavana oli ainakin joku Cliff Barnsby N-Gage xxxwide, joka ei siis sopinut kummallekaan, oli liian suora ja kapea Vipille ja samanmoinen Eidalle. Satula kuulemma oli aivan ihqu, mutta kun ei sovi niin ei sovi. On toi Sari sentään sen verran tullut järkiinsä ettei ostele satuloita ihan muuten vaan.

No, luojan kiitos tää sessio ei kestänyt kauaa, tossa on vähän kuvia niistä kiusallisista tilanteista.

Eida kaarimittaustilanteessa, aavistuksen huolissaan.

Ja sit Eidan elämän ensimmäinen satulansovitus, check!


Tää on taas niin mieltäylentävää touhua, saatanan mylittleponytytöt...

No joo, onhan se kaukaa kaunis.

Stübbeni edestä ja takaa, taloudellinen tilanne vakaa!

Tää on se N-Gage, joka oli liian kapea ja suora.

Läskilapaisen Vipin mittausta, taisi olla leveyttä riittävästi!

Tässä on joku toinen Barnsby, joka oli liian kapea, ylläri. 





On ilmoja pidellyt...

Tässä on nyt ollut ikävän hiljaista blogirintamalla, kun toi Sari on ollut aika paljon reissun päällä eikä täällä silloin oikeen tapahdu mitään mainittavaa. Ja sit täällä vähän on odoteltu kevään tuloa, kun nyt on sen verran liukasta ettei tämmösen kengättömän atomipommin kanssa kuulemma paljoa maastossa kikkailla. Eli me ollaan otettu aika lunkisti, ja käyhän se meille.

Tänään piti kuulemma olla oikea blogipostauspäivä, kun taivaalta satoi lunta(!!!) eikä ulkona oikeen ollu mielekästä tehdä mitään. Mutta toisin kävi, toi Sari veti niinsanotut lipat aamulenkillä ja sillä taitaa olla vasemmanpuoleiset raajat aika kipeet kun se kävelee ku joku Notre Damen kellonsoittaja ja muutenkin toimii aika hitaalla. Heiniäkin on saanut odotella tänään normaalia kauemmin, kun se matka heinäpaalilta mun luo on kuulemma invalidille vähän haastavan pitkä. Niin että ei se Sari kyennyt tänään edes tekemään mitään postauksia, tämän lisäksi. Onneks sillä oli joku vanha tekele valmiina, jonka se pystyy julkaisemaan, niin on Suomen kansa taas tyytyväinen hetken aikaa.

Palaamme asiaan kun täysi toimintakyky on saavutettu.