tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ilmatieteen laitokselle tiedoksi, Laitilassa alkoi kevät 24.03.2013

On se vaan helppoa ennustaa säätä, ei siihen mitään etanoita, sammakoita sun muita poppaskonsteja tarvita.

Ainakin täällä Laitilassa kevään tulon varmisti sunnuntaina 2 asiaa;
Ensinnäkin, Niilo-poika tuli maastokävelyltä täyttä laukkaa takaisin talliin, kuulemma tiskirätti, jota Sariksikin kutsutaan, oli jäänyt metsätielle kuin nalli kalliolle! Olin kyllä aidosti onnellinen että toi Nössö-Niilokin on löytänyt sisäisen oriutensa, harmi vaan että se pölvästi tuli suoraan omaan karsinaansa, vaikka sillä olis ollut koko Laitila valloitettavana. Pölö.

Ja toinen asia josta kevään tulon voi varmistaa, on se että meikäpoika joutuu taas kävelemään ketju suussa. Talvi ollaan menty kivasti ketju tossa turvan päällä, mutta nyt on kuulemma koneessa taas sen verran höpinää, että on parempi vähän varmistella.

Hahaa, tää alkaa olla oriiden ylivaltaa!!!

Joo ja jotta ylivalta varmasti murenis heti alkuunsa, tossa on kuvia kun sain uuden riimun. Huoh, ihan sama kai sitä millä riimulla tässä patsastellaan, toi Sari nyt vaan on tommonen...







Hyvää kevään odotusta kaikille, erityisesti ihanan kiimantuoksuisille tammoille! 





lauantai 23. maaliskuuta 2013

Eida, elämäni valo, helmi hevoseksi jne...

Jopa vain, tässä ollaan jo ihan loppusuoralla näiden tilamme hevosesittelyjen kanssa. Nyt on nimittäin vuorossa mun muijan, Eidan, esittely!

Olettekin jo saaneet nauttia Eidan elämästä kun siitä olen välillä kertonut, ja toki välillä uutiset ovat olleet surullisiakin, mutta se kaikki kuuluu kuulemma elämään.

Eida oli siis ostos, jota Sari ei uskaltanut tolle Arskalle edes mainita, ja Eida saapuikin kotiin eräänä synkkänä yönä, kun Arska oli turvallisesti jo nukkumassa! Jännät paikat koitti aamulla, kun Sari kuumeisesti mietti millä keinoin ja koska kertoisi Arskalle tästä ehdottoman tarpeellisesta hevoshankinnastaan. No ei tarvinnut paljon kertoa, kun Arska meni ulos ja ihan rauhassa kysyi Eidan nähdessään että "mikäs vittu toi nyt on?". Niinpä niin.

Ja vieläkin ne on naimisissa keskenään, on se Arska vaan kiltti mies!

Eida oli kieltämättä aika pihalla tästä touhusta, kun ei se ollut joutunut ihmiskontaktiin juurikaan elämänsä aikana, riimukin sillä oli kuulemma ekaa kertaa päässä ton Suomeen kuljetuksen aikana. Että ensimmäiset kaksi viikkoa Sari vaan istuskeli Eidan tarhassa ja odotti että se sieltä uskaltaa tulla lähelle, edes käymään. Ja kävihän se siinä nuuhkimassa, mutta aika nopeasti lähti pois, omiin oloihinsa. Ainoa onni tässä oli se että Eidan luonne on puhdasta kultaa, joten luottamuksen synnyttyä on käsissä aivan mahtava hevonen!

Tallia käytiin ihmettelemässä useita kertoja, mutta kyllä siinä kesti kauan ennen kuin Eida uskalsi tulla talliin sisälle asti. Taisi olla niin että eräänä kaksi viikkoa kestäneenä sadekautena Eida vihdoin totesi että ehkä sinne talliin ei nyt kuitenkaan kuole, ja lompsi Sarin perässä talliin ja taisi vähän olla tyytyväinen, kun pääsi vihdoinkin kuivattelemaan! Täytyy sanoa että talli ei ole Eidalle vieläkään se mikään mieluisin paikka, eikä häntä talliin otetakaan ellei ole ihan pakko.

Eidaa on alusta asti kiusannut epämääräiset ähkyt, alkuun ne vaan hoidettiin pois, kun osa saattoi johtua ruokinnan muutosten aiheuttamista traumoista, mutta kun syitä ähkyyn ei enää löytynyt, hoidettiin Eidaa vatsahaavapotilaana ja ruokinnassa palattiin niin lähelle luonnollisuutta kuin se on mahdollista. Tässä vaiheessa tilallemme tulivat Horse Balancen tuotteet, joiden käytön jälkeen Eidan elämä alkoi olla paremmalla tolalla!

Eida oli Suomeen tullessaan tiine legendaarisesta oriista Naksur, ja kesällä 2010 se synnytti tuon Niilon. Siis miten voi jätkällä olla huono tuuri syntyessään, kun Eida tomerana tyttönä päätti että synnytän muuten just nyt sen varsan, sen enempää varoittamatta Saria. Oli ankara sadekeli, eikä Eida tietenkään voinut synnyttää varsaansa oljilla vuorattuun pihattoonsa, se nyt olisi ollut jo liian fiiniä! Ei, vaan kaikista mahdollisista paikoista Eida valitsi tarhan ainoan paskakasan, ja sinne se Niilo sit mätkähti. Että tervetuloa vaan Laitilaan, life is shit!
Sari tietty kauhuissaan kiskomaan Niiloa pois sieltä paskakasasta, ja tämän taistelun tuloksena Niilo oli kierähtänyt tarhan aidan ulkopuolelle. Ja siitä Sari vielä enemmän kauhuissaan tunkemaan sitä varsaa takaisin tarhan puolella, tuloksena rimpuileva paskainen vastasyntynyt varsa, joka oli ottanut tarhan sähköaidasta sen tuhannen sähköiskua! Voi helvetti, onko tää nyt sitä tavoitteellista kasvatusta, kysyn vaan!?

Kaikesta tästä kuitenkin selvittiin, riipivästä alusta huolimatta Niilosta on tullut näköjään ihan valtavan kokoinen nuorimies, joka jumalauta uskaltaa jo isotella mullekin, talon ainoalle oikealle jalostusoriille!!!

Eidan elämään kuuluu kaikkien sattumusten jälkeen oikein hyvää, ja ehkä tästä pikkuhiljaa Eidan hyvin alkaneet ajoharjoituksetkin jatkuvat! Niistä saatte varmasti jotain raportteja ajan kuluessa!

Ohessa vähän kuvia Eidasta ja tietty tunnaribiisi!










keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Valmet, kolmen askellajin hevonen, todistetusti

Pitihän se arvata että kun toi Sari pitää vapaapäivän töistä, tiedossa on jotain kamalaa. Tänään oli vaihtoehtona joko eläinlääkärin toimenpiteet tai ratsastus. Valitsin ratsastuksen.

Eläinlääkäri kiusaskin sitten kaikkia muita paitsi mua ja Niiloa, luojan kiitos. Oikeasti se tuli Eidan vuoksi, kun sillä on ollut noita mystisiä ähkyvaivoja. Nyt otettiin verinäytteet joista pitäisi pystyä tulkitsemaan ihan kaikki mahdolliset vaivat. Eidan paskanäytteet oli kuulemma ihan puhtaat madoista, eli niitä sillä ei ainakaan pitäisi olla. Lisäksi Eida oli jollain keinolla saanut toisen takajalkansa vähän venäytettyä, siihen se sai kipulääkettä ja on nyt seurannan alla. Mä vähän katoinkin kun se siinä pihalla kikkaili että astuu vähän hassusti, mutta kun se muuten näytti taas niin syötävän hyvältä, en ollut siitä jalasta niin kovin huolissani.

Ransun kohdalla eläinlääkäri totesi että onpa mahassa eläväinen varsa, kun niin kovin potki! Tosin Ransu ja Niilo oli just sekoillut tossa tarhassa niin että Ransu oli ihan kierroksilla muutenkin, joten onko ihme että se varsakin siellä vähän potkii... Ransulta otettiin verinäyte ja se rokotettiin.

Kaikki muut kävi vaan rokotuksilla.

No niin, nyt sit tärkeimpään eli minuun! Eli kun menin valitsemaan sen ratsastuksen eläinlääkärin sijaan, jouduin siis töihin. Ja perskele, toi Arskakin oli kotona, sehän tarkoittaa tietty sitä kuvaamista. Onneks mun tukka oli sentään hyvin kun lähdettiin tonne pellolle. En kyl ymmärrä miten noi "kunnon ratsut" jaksaa kiertää tossa pellolla tota tylsää kehää, mulle ei toi aidatulla alueella liikkuminen vaan vielä oikeen maistu. Tosin, saan aika paljon anteeksi kun oon vasta ihan aloittelija näissä touhuissa, ei oikeen oo kaasua, jarrua tai rattiakaan aina! Selittelyt sikseen, tossa on 3 videota, joissa pääsette ihailemaan enemmän tai vähemmän hallittuja käynti-, ravi- ja laukkapätkiä!









Ps. Pellolla oli niin niin niin raskasta että ihan viimeisillä voimillani jaksoin kävellä sieltä pois, ja käytiin vielä maastossa "jäähdyttelemässä". Mää huijasin, vitut mä mitään väsynyt ollut, tallinpihaan tultiin pukkilaukalla, hahaa!
Ps. Teille jotka olette huolissanne Sarista; se ei edes pudonnut. Perkele.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

At your service ladies

Nyt se päivä on täällä, nimittäin tällä päivämäärällä annan kehoni käyttöönne, arvon tammat! Kalenterini on synkronoitu teidän kiimojanne vastaavaksi. Kaikki mahdolliset treenit sun muut harjoitukset keskeytyy välittömästi kiimaisen tamman tultua näköpiiriin. Olkaa rohkeasti yhteydessä tuohon Sariin asian tiimoilta, itse olen 100% sitoutunut siitokseen!

Tuossa on siis teille ihailtavaksi astutusilmoitukseni tälle vuodelle:







Hetkonen, on niin pientä tekstiä että pitää ihan tarkkaan lukea että siinä on kaikki tiedot oikein.

Hmm... Nimi on oikein, faija ja mutsi on oikein, samoin syntymäaika.

Mikäs tuo tuorespermasiirtohomma on???

Hmm...

Ei jumalauta, mitä helvetin pelleilyä tämä nyt on olevinaan?

Siis luetteko tekin samaa tekstiä kuin mä? Että saatavilla ainoastaan tuorespermasiirtona???? Eli ei yhtään kuumaa, kosteaa ja hikistä muffinssia tänä kesänä??? Ei, mä en jaksa enää edes yrittää, hyvästi paha maailma, tää oli tässä. Kaikkensa sitä tekee ja antaa ja tämäkö on kiitos? Saija tuu hakemaan mut takas Joensuuhun, siellä sentään sai nauttia ihan elävän tamman riemurasiasta...





En tiedä miten tästä enää noustaan, ymmärrättekö sen pettymyksen määrän kun koko viime kesän odotin tammoja ja kesän laiha lohtu oli Virpi-Vagina. Ajattelin silloin että kyllä kai nyt yhden kesän panee vaikka mitä jos seuraavana kesänä odotus palkitaan. Kuinka väärässä olinkaan.



No, nähtävästi tää on niin taputeltu juttu että multa ei vaan enää asiaa kysytä, joten en voi kun toivoa että morsiamia tulee pilvin pimein että ainakin pääsen vähän useammin sinne oriasemalle.



Tuossa on vielä tommonen kiimakiertokalenteri, se on tarkoitettu kaikille tammanomistajille jotka tekevät allekirjoittaneesta varauksen tulevalle kesälle. Jos laitatte tolle Sarille koodii niin se lähettää teille postissa ton kalenterin, johon te voitte merkata tammojenne kiimat ja sit tilata annoksen mun spermaa juuri oikealla hetkellä.






En kyllä tiedä voiko mitkään fanituotteet enää poistaa tätä pettymyksen mustaa verhoa, mutta ei siinä kai auta muu kuin uutta suoleen ku vanha kuolee.







maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tahdon sulle olla hyvin hellä...

... ja muita klassikkobiisejä!

Se on kuulkaa nyt semmonen juttu että tässä tulee mun soittolista, biisit on hyvinkin ajankohtaisia ja asian ytimessä. Huomenna räjähtää ja tammat kusee hunajaa kun mun astutusilmoitukset julkaistaan täällä!

You don´t want to miss that!!!

 


Ei tähän voi muuta sanoo ku että mä niin odotan pes... eiku kesää!!!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Joutui ne muutkin töihin, onneksi!

Niin ihanalta kuin se sunnuntai kuulostikin, olisin laittanut hanskat tiskiin ellei noi muut lihapullat olis joutuneet töihin, edes osa niistä. On se jumalauta kumma kun yks hevonen joutuu raatamaan koko lauman edestä...

Lenkin jälkeen ansaitulla ruokatauolla.

Aurinkoa, ruokaa ja kauniita naisia, niistä on sunnuntait tehty!

 Hyvillä mielin seurailin kun jälkeeni lähti maastoon kävelylle Raaka-Arska, tosin vaikka sillä oli satula ja suitset päällä, Sari jostain syystä talutti sen tonne maastoon. Myöhemmin kuulin että Arskalla on ollut hirmu pitkä tauko ratsastuksista, ja kuulemma ennen taukoa oli vähän hirttänyt käsijarru kiinni. Eli nyt sitä vauhtia haetaan hyvinkin omintakeisella tavalla, talutetaan se tonne metikköön, ja siellä kiivetään selkään (jos Arskalla siis on hyvä päivä) ja karautetaan täysillä tutkaan... eiku tallinpihaan. No, ei se kuulemma ihan noin mene, tähän liittyy vaan semmosta pientä huijaamista, eli saadaan se hevonen liikkumaan itsestään, ja tarpeeksi monen toiston jälkeen se huomaa että ei se eteenpäin liikkuminen olekaan yhtään hassumpi juttu. Tämän oivalluksen jälkeen jatko on paljon helpompaa.

Kuulemma tänään Arskalla ei ollut niin hyvä päivä että Sari olis kiivennyt sen selkään tuolla maastossa, ilmeisesti se keräs vähän turhan paljon kierroksia siellä. No, muutaman maastolenkin jälkeen Sari meni sen kanssa talliin, kiipes siellä selkään ja antoi Arskan kävellä tarhaan. Sinne se meinaan käveli mielellään. Eli harjoitus oli onnistunut, vaikka suunnitelmiin tuli pieni muutos. 

Tätä samaa periaatetta mun kanssa kuulemma noudatetaan, eli mennään sinne missä on kivaa (maastossa tietty) ja aina kun oon käyttäytynyt edes kohtalaisen kiltisti, saan laukkailla tuulen lailla! Esimerkiksi tänään oli semmonen tilanne että mentiin jo tosi pitkälle maastossa, ja takaisin käännyttyämme mulla oli luonnollisesti snadi kiire kotiin. Yritin siinä hipsutellen huomaamatta kiihdyttää vauhtia, mutta Sari ei antanut periksi. Saatana. No sit päästiin mun lemppariylämäkeen, ja siihen asti mä olin ilmeisesti käyttäynyt ihan ok, koska kun kiltisti kysyin että "saanko laukata mäen ylös?" Sari myötäsi ohjasta ja mä muutaman kevyen laukka-askeleen voimin vaan laukkasin mäen ylös ja siitä siirryin suoraan käyntiin vapain ohjin! Sari nauroi ja sanoi että ihan ku ratsastais oikeella ratsulla! Mitä helvettiä, ellen mä oo oikee ratsu niin mikä sit? Koittais nyt päättää että pitääkö tässä olla työhevonen, ratsu vai kenties joku ravuri? Mulla alkaa mennä nää multipersoonat jo sekaisin.

Sit oli vielä Marin vuoro. Se tossa aamupäivällä otti aika rennosti, ensin se kellahti heinäkasan päälle makaamaan ja jatkoi lounastamista siinä ja hetken kuluttua se oli jo unten mailla! Saikohan se jo jonkun auringonpistoksen???

Mä hetken vielä syön...

...ei, en mä jaksa edes syödä.


Tallista kuulin Sarin tuskailuja, Marille on käynyt talven aikana hassusti. Se on lihonut niin paljon että ei meinaa satulavyö mennä kiinni... Mä ratkaisisin ongelman ostamalla pidemmän satulavyön, mutta Sari on sitä mieltä että se on ongelman piilottelua. Tästä syystä Mari joutuu nyt laihdutuskuurille. Ruokintaa ei muuteta, sillä se on kohdallaan, mutta rauhallista, pitkäkestoista liikuntaa lisätään. Tänään ne siis oli tuolla metsässä umpihankikävelyllä. Siitä se läski lähtee sulamaan.

Mä saan kuulemma tänään Eidan naapurikarsinaan kaveriksi! Ihana muija!

Power walk!

Tämä sunnuntai oli jopa allekirjoittaneen mielestä ihan mukiinmenevä! Hyvin nukutun yön jälkeen (vaikka Niilo ärsyttikin viereisessä karsinassa) aamiaista napaan ja sen jälkeen auringonpaisteeseen, ja maastokävelylle.

Mitä, kuulostiko jo liian positiiviselta tullakseen työnvieroksujan suusta??? Niinpä, sitähän tässä itsekin pelkään. Nimittäin sitä että tuo työnteko alkaa jossain vaiheessa tuntua kivalta... Ei hätää, sitä työmoraalia saa toi Sari metsästää vielä hetken aikaa, mutta aina välillä, kuten tänään, työnteko oli niin kivaa että se tuntui ihan synniltä!

Laitan tuohon pari videopätkää maastoreissun alkumetreistä ja sitten viimeisistä metreistä ennen tallinpihaa. Ei kuulemma ole ratsu vielä niin varma peli että voisi tuota videokameraa käyttää ihan koko reissun ajan. Höh, amatööripuhetta. No, nauttikaa näistä lyhyistä "Riding with Valmet"-tyyppisistä filmeistä, lumi narskuu kavioiden alla, linnut laulaa ja aurinko paistaa! Perfect!

Sari väittää että toi videoissa oleva näkymä on yks maailman parhaista, ihme hempeilijä...


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Dog, the bounty hunter

Voi jumalauta, nyt on kyllä vireillä vähän isompi juttu EU:n hevosoikeustuomioistuimeen. Haiskahtaa meinaan aika vahvasti vittuilulta...

Sari tossa tuumas että meitsi, tai tarkemmin ottaen mun fleda, olis jollain tavalla verrannollinen maailman kovimman jätkän, Dog the bounty hunterin legendaariseen foogiin.

Dog

Valmet the bounty hunter

Ensinnäkin, jos maailman kovinta jätkää etitään niin eiköhän se oo aika tarkkaan jo kohteessa, eli meitsi.
Ja toiseksi, minkä sille voi että luonto on suonut mulle ja Dog Chapmanille noi saatanan luonnonkiharat... Meitä molempia vituttaa se yhtä paljon, Dog the Man on vaan onnistunut saamaan letillään aavistuksen enemmän julkisuutta kun meikä. Tosin, mun ura onkin vasta alussa.




Omaishoitajana, jälleen...

Alkaa käydä vähän herrasmiehen kunnon päälle tämä omaishoitajan arki.

Mun muija, Eida, sairastui ähkyyn jälleen kerran. Muistanette varmaan että Eidalle on osunut ähkyjä useammin kuin muille hevosille tässä mäessä yhteensä, ikinä.

Tuossa torstaina Sari vähän ihmetteli kun päiväruokien aikaan mulle ei oikeen sapuska maistunut, mutisi vaan jotain että oon taas liian kranttu... Höh, eikö se nyt tajuu että mä tajuun jotain mitä se ei tajuu, kato hevosilla on semmosia kykyjä havaita juttuja jotka ei oo ihan balanssissa. Tällä kertaa mä tiesin että Eidalla ei oo kaikki ihan hyvin.

Sen sai Sarikin huomata kun vei Eidalle ja Vipille heiniä, niin sieltähän Eida löytyi maasta makaamasta. Se oli jo piehtaroinut useita kertoja, maassa oli paljon semmoisia jälkiä ja Eida oli ihan luminen. Voi ei, ei nyt taas, oli Sarin kommentti. Eipä siinä muuta tehdä kuin kammetaan rouva ylös hangesta, soitto päivystävälle eläinlääkärille ja sitä odotellessa kävelylle. Eida ei kylläkään ollut niin kipeä kuin viimeksi, kun kuitenkin pystyi kohtalaisesti vielä kävelemään.

Eläinlääkärin tultua tarkistettiin elintoiminnot, syke vähän koholla, mutta suolistoäänet kuului. Mystistä. Eida lääkittiin 2 eri kipulääkkeellä, ja luonnollisesti suoritettiin rektaalitutkimus ja sit mietittiin mikä olis voinu ähkyn tällä kertaa aiheuttaa. Ainoa muuttuja oli keskiviikkona suoritettu Vipin ja Eidan madotus. Eidallahan oli viimekertainen ähky luultavasti madoista johtuva, jotenkin tuntui erikoiselta että madot olisivat tämänkin ähkyn syynä. Seuraavan päivän pohdinnoissa tultiin siihen tulokseen että Eida saattaa vaan olla todella herkkä kuvassa näkyvälle matolääkkeelle tai jollekin sen vaikuttavista aineista. 

Siinä taas Sari sai kuluttaa torstain ja perjantain välisen yön rattoisasti kahden tunnin välein tallissa käyden, Eidalle pieniä heinäannoksia syötellen ja luonnollisesti se aina räpsäs täyden valaistuksen talliin päälle, ettei omaishoitaja saanut nukuttua kunnolla silmällistäkään.

Jälleen kerran, omaishoito oli sen verran tuloksellista että Eida selvisi hengissä, vaikka tutkimukset kuulemma vielä jatkuvat. Mulla olis kyllä yksi luonnonmukainen hoitokeino tarjolla, uskon nimittäin vahvasti että kunnon tujaus herraisoherran spermaa parantaa kaiken hyppykupasta väiveisiin. Täytyykin käynnistää neuvottelut asian tiimoilta.

Tästä se ajatus sitten lähti...

Eidan matolääkitysprosessi

Sama proseduuri tehtiin Vipille, hän ei oireillut medisiinistä.

Ja mulla olis tähän loppuun vielä iltarukous:

Rakas Jumala, Buddha tai mikä tahansa korkeamman tahon edustaja.

Lupaan olla turhaan lausumatta sun nimeä, lupaan olla himoitsematta naapurin muijaa, lupaan olla kaikin puolin kelpo hevonen, jos Sinä lupaat että koskaan, EI KOSKAAN, mulle suoriteta rektaalitutkimusta.

Aamen.