maanantai 21. tammikuuta 2013

Tää on Saija sulle!


Sitä vaan tulin Saija sulle vartavasten sanomaan, kun välillämme on satoja kilometrejä, että mulla menee täällä ihan kivasti! Uskon ja ymmärrän varsin hyvin että sulla on mua kova ikävä, varpaasi ovat varmaan jo parantuneet sitten viime näkemämme? Kannattaa jo alkaa kaivamaan niitä turvakenkiä naftaliinista, kato en mä täällä Laitilassa kauaa ole, tää on kohta jo niin nähty!

Muuten täällä pelaa palvelu ihan kohtalaisesti, mitä nyt jatkuvaa valtataistelua joudun noiden Sarin ja Arskan kanssa käymään, ne ei vaan jostain syystä ymmärrä mun ylhäistä asemaa... Voisitkohan sä vaikka soittaa sille Sarille ja sanoa että antais mun olla vaan tämänkin talon kingi, niin niillä olis niin paljon helpompaa?

No, anyway, kuten varmaan huomaat toi Sari yrittää tehdä musta ratsua. Niin, paino sanalla yrittää. Kysehän ei ole siitä ettenkö mä oppisi nopeasti, tai uskaltaisi juttuja tehdä, mutta kun aina vaan ei satu kiinnostamaan. Omasta mielestäni olen jo ihan riittävästi ymmärtänyt ratsukoulutuksen saloja, ilmeisesti riittää kun se ratsastaja pysyy siellä selässä! Vai onko tässä vielä jotain opittavaa? Noita muita hevosia kun kattelee niin pahalta näyttää, ne on aivan sairaan vanhoja, ollut kuulemma ratsuna koko ikänsä ja vieläkin niitä pakotetaan kaiken maailman treeneihin... Aivan sairasta touhua.

Eilen  käytin törkeästi hyväkseni ikivanhaa pelottelutaktiikkaa, Sari oli just suunnitellut menevänsä ratsastamaan mulla (kun oli jo kiusannut noi kaikki muut hevoset) mutta kun näki mun sekopäiset touhut tarhassa, sille tuli vähän kakkaa housuun ja se sanoi Arskalle että en taida ihan heti mennä ton selkään! Hah, pelkuri!!! Siis enhän mä muuta tehnyt ku spurttailin ympäri tarhaa, aina kulmassa ylväs pystyynnousu, siitä kiihdytys toiseen kulmaan, jossa napakat pukit niin että rautaputket vaan helisi ja taas kauheeta kyytiä toiseen kulmaan!!! Klassikko temppu, toimii aina!

Tämän seurauksen pääsin tohon laitumelle laukkailemaan, kun Sari jostain päätteli että mulla on erityisen paljon kertynyt energiaa! Kieltämättä sitä vähän on, mä oon mm. yrittänyt purra tota Saria aina vähän väliä, ja olla tottelematon talutuksessa ja yleensäkin ollut oma itseni! Lauantaina sillä meni vähän hermo, se huusi mulle!!! Voitko siis uskoa, huusi, mulle, kirosanoja??? No ei ollu kyllä kivasti tehty, toisaalta, seisoin sen jälkeen hyvinkin kiltisti paikallani. Se ei kyllä ikinä tee tommosta, taisin olla jotenkin tosi rasittava...

No niin, asiaan, tässä on vähän videopätkiä mun sunnuntain vietosta. Taitavampi nörtti olis tehnyt noista yhden videon, mutta Sari ei siihen kykene...

                                    
Tässä mä oon menossa pellolle, toi Arska siis roikkuu tossa suupielessä ja yrittää hallita mua!


 Tässä sitä mennään!!! Mä saan aina hirveet kiksit kaikista moottoriajoneuvoista, ei, en siis pelkää niitä, vaan niille pitää vaan näyttää kuka on kingi!!!


Tässä mä niinku juoksen... Erityistä huomiota toivoisin sun kiinnittävän tuohon mun täydellisen tasapainoiseen loppujarrutukseen!!! Tadaa!


Tähän on hyvä päättää, koita Saija jaksaa vielä hetki ilman mua, sun elämäsi valoa, hyvää kannattaa odottaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti