Kyllä nyt näyttää pahasti siltä että tolle Sarille kilahti hattuun toi meidän neitsytmatka ratsain tuossa jaloittelutarhassani... Ei kai se nyt sitä tarkoita, jos en heti sitä pudottanut maahan mojovalla pukkisarjalla, että heti tarvii ostella kaiken maailman satuloita sun muuta... Mutta tässä Sarin mylittlepony-maailmassa se näyttää menevän juuri niin. Se oli siis samantien hakenut kauhean kasan satuloita sovitettavaksi, ja arvaatte varmaan kenen selkään niitä kammettiin, satula toisensa jälkeen... Kyllä, allekirjoittaneen itse.
Jollain tasolla vielä siedän sen yhden satulan, koska jopa itsekin ymmärrän, että aika usein ratsastus vaatii satulan tarjoamaa tukea, kun ihmisillä ei nähtävästi ole joko a) riittävää tasapainoa tai b) riittävää uhkarohkeutta lähteä aroille laukkaamaan ilman satulaa. Sallittakoon se siis heille. Niin, mutta kuten sanottua, niitä satuloita oli siis satoja ja taas satoja. Tai siltä se ainakin tuntui, vaikka todellinen luku taisi olla seitsemän.
Siinä oli eri merkkisiä, eri värisiä, kokoisia ja mallisia satuloita. Mulle oli kyllä ihan sama minkä värinen se satula on, kunhan se nyt istuu niin ettei hirveesti purista ja heilu siellä selässä. No niin, tästä se rumba sitten lähti:
Lähtökohta, kohtalaisen tyytyväinen ja autuaan tietämätön tasankojen valtias taas köytettynä seinään. Tässä ei vielä vituta.
Jaahas, vai semmosta vauvanpaskan väristä satulaa ajattelit?! No, laita selkään vaan, se on kyllä varmaan liian kapea. Ja niinhän se olikin! Ja hifisteille tiedoksi, tää oli joku Stübbeni.
Jaa seuraava, no, koehaistelun jälkeen annoin luvan laskea seuraavan satulan selkääni. Koehaistelussa tuli jo aika hyvä fiilis, tää vois olla kiva! Ja jos ei Valmetin sana ole laki niin ei sit mikään, se nimittäin oli aika passeli satula, ainakin näin ensikokeilulla. Sitä sit sidottiin tukevammin kiinni, ja kiskottiin ja oikeen kiivettiin ylhäältä käsin kattelemaan. Antais olla jo, tää on ihan hyvä, mennään karsinaan syömään... Ja Stübbenihän tääkin oli!
Mutta ei sitä tietenkään voi luovuttaa kesken leikin, uutta satulaa vaan selkään. Tää oli joku Passierin koulusatula, mut se oli mulle liian leveä.Tässä kohtaa alkoi muuten jo vituttaan, kello lähenteli puoltayötä ja tässä sitä vaan töpeksitään.
Sit siinä selässä kävi yks Supremen koulusatula, joka oli aivan liian kapea ja suora, ja pari Stübbenin estesatulaa, mutta niiden siivet otti ikävästi kiinni mun lapoihin, alkoi ihan ahdistaa. Enkä mä kyllä oo ajatellut mitään estehevosen uraa, ainakaan ihan päätoimena.
Sit piti vielä sovittaa yks Stübbenin koulusatula, joka valitettavasti oli liian kapea ja pitkä, kun meitsi on aika kompaktin kokoinen, niin ei tänne selkään mitään kanoottia kyllä laiteta!
Kurjuuden maksimoimiseksi käytettiin vielä se satula mun selässä jonka kanssa ollaan nyt kikkailtu, ja kuten varmasti arvaattekin, palasimme siihen satulaan jota sovitimme heti toisena... Muistanette varmaan että mainitsin jo silloin heti että tää on hyvä, ei satu ei purista ei kiinnosta.
Tässä kohtaa mä olin jo ihan kypsä koko touhuun, ja arvaatte varmaan että nauroin partaani kun Sari päätti vielä kiivetä selkään ja hups vaan, satulavyö oli vähän löysällä ja satula valahti Sarin mukana tohon kyljelle!!! Siitäs sait! Kärppänä se kuitenkin sinne kiipes, ja ihmetteli satulaa vielä sieltä selästä käsin.
Sit otettiin kuvia edestä ja takaa ja sivulta ja niitä kuvia sit ihaillaan hetki ennen ku mietitään jatkotoimenpiteitä. Pitää kuulemma vähän päästä liikkumaan toi satula selässä, sillä tärkeintähän on että kun ollaan duunissa se penkki istuu kunnolla. Kuulemma jotain toppauksia pitää uusia, muuten satula näytti olevan ihan hyvässä kunnossa. Pahasti näyttää siltä että vielä muutama satula tulee tohon testiin, ton Stübbenin vertailua varten. Täytyy kyllä ladata akkuja ennen sitä, ei meinaan ollu ihan mukavinta touhua toi patsastelu satulamallina.
Kuulemma palaamme asiaan vielä tuonnempana, uusien satuloiden ja satulan testiratsastusten parissa. Voi perkele.
