Me villihevoset olemme pysyneet mukana luonnon kiertokulussa ihan noin vaan simppelisti löytämällä aroilta hemaisevan naaraan, jonka polvet menee veteläksi viimeistään siinä vaiheessa kun vähän karjaisen ja heilautan komeaa lettiäni. Sen jälkeen, tavalla jota en sen enempää teille lähde avaamaan, jatkamme sukua. Varmasti teille kaikille, valistuneille lukijoilleni, varsin hyvin tiedossa oleva toimenpide.
 |
| Siis tähänkö pitäisi olla ihan lovena? |
No eipä siinä herra jalostusoriilta paljon mielipiteitä kysytty, kun tuli lähdön aika. Onneksi sentään sain matkustaa sillä kertaa arvolleni sopivalla kyydillä, nimittäin Sinisellä Enkelillä. Pitäähän sitä olla tilaa kun matkustaa, vai mitä?
 |
| Ainoa oikea transportaatioväline! |
 |
| Kohteessa. |
Alkukarjahtelujen jälkeen olikin vuorossa aivan upea kokemus, mun nenää pyyhittiin semmosilla nenäliinoilla jotka haisi ihanalta kiimaiselta tammalta! Siis noita pitää saada kotiinkin, ei harmita syysflunssa yhtään kun noihin niistää! Kuulemma niitä ei perusmarketista saa...
Nähtävästi näiden nessujen tarkoitus oli saada mut kierroksille, ja sen ne tekivätkin. Tarkat silmäni etsivät jo sitä hemaisevaa tammaa, mutta kuten varmasti jo arvasittekin, minut vietiin Virpin luokse. (oli pakko nimetä tämä Virpi-vagina, jotta sain vähän perspektiiviä tähän touhuun!) Siinä sitä oli ihmettelemistä, vähän haistelin ja tönäisin, mutta kuten alussa jo mainitsin, Virpi oli kovin eloton.
Onneksi siellä tilalla olivat varautuneet ja paikalle raahattiin eräs ihan mukiinmenevä tammuska, jota sain tuijotella ja jopa vähän kosketella, mutta täytyy sanoa että sen verran jännitti, etten kyennyt mihinkään sankaritekoihin vähään aikaan.
Jossain välissä sitä tammaa vaihdettiin vielä vähän kiimaisempaan tapaukseen, ja 45 minuutin raastavan odottelun jälkeen luonto otti minusta vallan, ja suoritin hypyn, joka siis päätyi pukille! Kai sekin on tyhjää parempi... Voin kyllä kertoa että olin aivan poikki tämän kokemuksen jälkeen, kaikki se mylvintä ja elvistely, ja miksi? No testimielessä tietenkin! Piti kuulemma testata että suostunko ollenkaan hyppäämään pukille. No eihän sitä voinut olla hyppäämättä kun kuulemma toi mun omistaja ei ole kovin hyvä kestämään pettymyksiä, en siis halunnut hänelle pahaa fiilistä! Näytti se olevan muutenkin ihan hermona, että ajattelin palkita sen pikkuhypyllä! Ja kyllä mua kiiteltiinkin!
Tämän valtavan uroteon jälkeen pääsin autoon lepäämään, ja sinä aikana mun nestemäistä kultaa analysoitiin. Siis mitä, eiköhän se ole ihan huippukamaa, testattu usealla eri tammalla viime kesänä!!! No, kuulemma se pitää testata jotta nähdään voiko sitä rahdata ympäri Suomea, ja vielä niin että pikkusiittiöt on elinvoimaisia saavuttuaan kohteeseen. Tulos oli luonnollisesti positiivinen, ns. lähtölupa on annettu!
Voitte olla varmoja että kotiinpaluu ei ole koskaan ollut yhtä upeaa! Kerroin siis aivan kaikille että täältä tulee sen verran iso panomies ettei paremmasta väliä! Ja koko seuraavan viikon kerroin sitä samaa stooria uudelleen ja uudelleen, ettei vaan pääse totuus unohtumaan! Kuulemma suurin osa Laitilan asukkaista on sen jo kuullut, joten se siitä sitten!
Tähän loppuun huojentava tieto kaikille sielunveljille, se ensimmäinen kerta on todellakin vaikein. Olin tuossa toissapäivänä taas Rehulassa, ja nyt ihan "asiakaskäynnillä" eli love potionia oli tilattu, ja mehän toimitetaan. Heti kun tunsin Noormarkun soran kavioideni alla, ja nenä pyyhittiin taas arominessulla, suuntasin lähes omatoimisesti Virpin luo! Viitisen minuuttia ja homma oli niinsanotusti paketissa (tai tuubissa kuten me keinosiemennysporukoissa tavataan sanoa!) Että tämmöstä uutta ja ihmeellistä arjessa tällä kertaa!
Seuraava tarina, jonka armas orjani teille minun sanelujeni perusteella kirjoittaa, liittyy trailerilla matkustamisen nyansseihin. Lähinnä haluan avata teille traileriin lastautumisen ilot ja surut! Pysykää kanavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti