lauantai 25. elokuuta 2012

Arkea Laitilassa

No niin, kylläpä se taas kesti, nimittäin tämän minun henkilökohtaisen kirjurini saattaminen koneen ääreen ja kymmensormijärjestelmää käyttämään! Juttua riittäisi vaikka joka päivälle, olen sen verran tutkiskeleva journalisti luonteeltani. Harmi että tuo orjani ei kuulemma ehdi koneelle ihan joka päivä vain minua varten. Tässä leppoisan heinäkuun jälkeen hän on palannut takaisin työelämään, ja se tarkoittaa pientä elämänrytmin muutosta.

Käytännössä meillä hommat etenee näin; aamulla 6-7 aikoihin henkilökohtainen palvelijamme kampeaa sängystä ulos meitä ruokkimaan. Meistä herkkähipiäisimmät (eli minä ja tarkoin valittu kaverini) olemme yöt tallissa josta siis pääsemme aamulla heti ulos. Pöytä on siis katettu ulos, heinää ja kauraa meillä on ollut tapana syödä aamuisin. Joskus saamme tarhoihin myös havuja, ne on aika herkkua, mutta sitä ei tietenkään pidä noille ihmisille näyttää. Pitää aina olla sitä mieltä että ruokaa ei ole ikinä riittävästi ja se tulee aina liian myöhään, niin pysyvät ihmisetkin varpaillaan! Ne kuitenkin palvelee meitä, ja on syytä palvellakin hyvin!

No, tästä aamuruoasta kun selvitään, otamme yleensä iltapäivänokoset puolen päivän aikoihin. Sen jälkeen nuo naapurit riehuvat keskenään tarhoissaan, ja allekirjoittanut viihdyttää itseään jahtaamalla pikkulintuja tarhassa. Se on meinaan semmonen juttu että mun tontille ei mitkä tahansa tiput tule! Eikä muuten tule minipossut eikä koiratkaan, täällä on niitäkin!

Päivällä noin klo 17 tämä orjamme palaa töistä kotiin, kuulemma kaikkensa antaneena. Ihan sama, sitä ruokaa pliis ja vähän äkkiä! Työssäkäyminen ei saa missään nimessä laskea palvelun tasoa, tämä on kuitenkin täysihoitotalli! Päivällä syömme pelkkää heinää, ellei jollain ole jotain erityisruokavaliota.

Päiväruokien jälkeen alkaakin kevyt treenijakso. Ikinä ei voi tietää kenen kohdalla on se voittoarpa, joka pääsee treeniin. Nämä kaverit ovat kaikki vähän erilaisessa treenivaiheessa, jotkut ovat jo ihan ratsuja, joidenkin koulutus on vasta alussa, ja jotkut tekevät vähän sitä sun tätä, pienissä erissä! Itse kuulun tähän sitä sun tätä osastoon, sillä kuulemma minun kanssa pitää tehdä paljon asioita, ettei totuus unohdu! Mä olen aivan varma että tää on sen ruotsalaisen ajomestarin antama vihje, sillä kyllähän sitä nyt vähemmälläkin treenillä pärjäis!

Jos ja kun treenistä selvitään odotellaankin jo iltaruokia, jotka saamme vähän ennen puoltayötä. Siihen kuuluu heinän lisäksi kaura, kivennäinen ja tarvittaessa valkuais- tai energialisä. Allekirjoittanut saa valkuaislisää, jotta pysyy vaivalla hankittu figuuri kunnossa. Ja tämän jälkeen onkin hyvät yöt, ja orjani pääsee sisälle, nukkumaan muutamaksi tunniksi kunnes taas koittaa uusi aamu!

Joskus tulee jaksoja jolloin itse en joudu niin kovaan treeniin kun nuo kaverit, mutta jos luulette että täällä vedetään vaan lonkkaa niin väärässä olette. Se on kuulkaa oriin elämä semmoista päivystämistä ja elvistelyä että! Haluan kuitenkin pysyä kohtalaisen hyvin kartalla siitä mitä tapahtuu ja missä. Sen lisäksi aina jos joku kavereista lähestyy aitaustani, selvitän ensin kuka rohkea siihen tulee, ja sen jälkeen käyn pientä small talkia: Ruunat saavat haasteen; tuu tänne vaan, mä niin niittaan sut tohon seinään! Ai et uskalla tulla vai?? Harvoin ne on siihen uskaltanut tulla, varsinkin kun mä heitän upeaa fledaani pari kertaa niin ne menee ihan puihin! Hah, on vain yksi Valmet!!!
Rouvashenkilöitä pitää lähestyä vähän eri tavalla; Heruuks, heruuks?? Jos ei ihan heti rouva lämpeä, mä yleensä pidän pienen käärmenäyttelyn, ja jos tämäkään ei tehoa, mä taas heitän fledaa ja parhaassa tapauksessa polkasen vähän etujalalla tahtia! Joskus se toimii, useinmiten taas ei. Nähtävästi tuo orjani säännöstelee tätä rakastelun määrää, eikä ihan kaikkia rouvia päästä ihan lähelle mua.
Ja kun sitä rakoa ei tunnu saavan niin usein kun haluaisin, käyn näitä samoja keskusteluja siis ihan aina kun joku vähänkään hevosta muistuttava elukka tulee tuohon aidalle.

Tästä päästiinkin kivalla aasinsillalla seuraavan postauksen aiheeseen, nimittäin keinovaginaan johon kävin tutustumassa taannoin. Siitä siis seuraavaksi, stay tuned! Ja siitä nolosta tilanteesta on muuten kuviakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti